keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Eläinystäviä vuosien varrelta osa 1. ~ Superkolli Nöpö




Vajaa neljä vuotta sitten naapuriimme (välissä pari pientä peltoa ja metsikkö) muutti meille jo entuudestaan tuttu perhe. Ihmisten lisäksi perheeseen kuului myös pari koiraa ja kissaa. Jonkin ajan kuluttua toinen perheen kissoista, Nöpö niminen kolli, alkoi vierailla säännöllisesti pihallamme. Peto ei asiasta kovin mielissään ollut (milloin se nyt olisi yhdenkään kissan kanssa toimeen tullutkaan) ja pieniä kollitappeluita ilmeni lähes päivittäin. Tuohon aikaa toinen kissamme Pörrö oli myös vielä hengissä ja se sentään tuli ihan kohtalaisesti Nöpön kanssa toimeen. Pörrö oli kuitenkin hieno kissaneiti, joka ei halunnut turkkiaan liata turhilla tappeluilla.
Pikkuhiljaa Petokin tottui Nöpöön sen verran, että kollien väliset tappelut olivat lähinnä pörhistelyä ja mouruamista.


Kesän 2009 ajan Nöpö vieraili säännöllisesti lähes päivittäin pihassamme. Se oli todella sosiaalinen kissa ja kaikki silitykset ja huomionositukset se otti mielellään vastaan. Satunnaisesti kollille tarjottiin pieniä makupalojakin, joka sai sen tietenkin vierailemaan yhä useammin luonamme. Kesäisin talon ovea tulee tietenkin pidettyä paljon auki ja kohta Nöpökin huomasi sen. Aina tilaisuuden tullen se astelikin määrätietoisesti sisälle taloon ja suoraan omien kissojemme ruokakupille. Kukaan meillä ei viitsinyt kollia estellä (eikä sen omistajillakaan ollut mitään sitä vastaan että se meillä söi), joten Nöpö pääsi yhä useammin sisälle saakka syömään.


Todellisen superkollin Nöpöstä teki sen eräänä iltana järjestämä tempaus. Siskoni makaili sängyllään Pedon kanssa. Sänky sijaitsi suoraan ikkunan alla ja koska oli kesä, ikkuna oli auki. Ikkunassa oli kuitenkin itikkaverkko, jotta hyttyset pysyvät ulkona ja kissat sisällä. Ja huonehan sitten tosiaan sijaitsi talomme toisessa kerroksessa, joten matka ikkunasta maahan oli melkoinen.
Yllättäen ikkunan ulkopuolelta alkoi kuulua rapinaa. Siskoni katsoi ulos ikkunasta ja yllättyi nähdessään Nöpön istumassa ikkunalaudalla. Itikkaverkko otettiin tietenkin äkkiä pois ikkunasta ja kolli päästettiin sisään. Pedon ilme oli muuten melkoinen, kun sen vihamies putkahti yllättäen ikkunasta sisään ja keskeytti lepohetken.
Sisään päästyään Nöpö kipitti portaat alakertaan, söi hetken kissankupista ja lopulta poistui ulos (oven kautta tällä kertaa).
Ja mikä tässä sitten oli ihmeellistä? Tietenkin kollin tapa päästä ikkunalaudalle.
Ikkunan viereen oli laitettu pystyyn alumiinitikkaat, joita kolli oli kiivennyt ikkunan tasolle saakka. Sen jälkeen se oli jotenkin onnistunut siirtymään tikkailta metalliselle ikkunalaudalle (tikkaiden ja ikkunan väli oli reilu puoli metriä). Todella hyvä suoritus, kun otaa huomioon ettei alumiiniin tai metalliin pahemmin kynsiä upoteta. Aikamoinen ihme, ettei ollut jossakin vaiheessa tipahtanut maahan.
Tästä sitten tietenkin kerrottiin Nöpön omistajille ja kolli oli kuulemma harjoitellut tikkailla kiipeilyä kotonaankin, silloin kun tikkaamme oli ollut naapurissa lainassa.


Talven tullen kolli linnoittautui omaan kotiinsa, eikä meillä enää vieraillut. Seuraavana keväänä se taisi vielä satunnaisesti meillä vierailla. Lopulta perhe muutti pois naapuristamme, Nöpö mukanaan. Uudesta paikasta se oli lähtenyt heti muutaman päivän retkelle, mutta palannut lopulta naveton hajuisena takaisin. Taisi kolli löytää heti uudessakin asuinpaikassaan mukavia naapureita joiden luona vierailla. :)
Sittemmin ei Nöpöstä ole enää mitään kuulunut, mutta eiköhän se edelleen samassa perheessä tyytyväisenä elele.

Nälässä ei olla ainakaan pidetty, kuten kuvasta voi päätellä...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ovat aina tervetulleita. :)