perjantai 30. marraskuuta 2012

Munia


Pitkän tauon jälkeen kotilot olivat taas innostuneet munimaan.
Keltsu rodazin yllätin eilen munimassa. Tosin olen jo pari päivää katsellut kuinka Keltsu on munintaa suunnitellut kuoppia "kaivamalla", joten ei nyt ihan yllätyksenä tullut.


 Aika vähän noita tuli, kun kotilokin on pienikokoinen. Eiköhän noista kuitenkin muutama uusi kotilo saada, mikäli kuoriutuvat näin kylmillä keleillä. Kaivelin nuo tuolta turpeesta esiin ja vein keittiöön (talon lämpimin huone) pahvimukiin hautumaan.
Isänä (jos näin nyt voi sukupuolettomista otuksista sanoa) näillä on joko joku noista akaateista tai sitten akaatti-rodazi risteytys Feikki. Kaikki kotiloni kun asuvat tällä hetkellä samassa boksissa. Eli jos näistä jotain kuoriutuu, niin risteytyksiä poikaset sitten ovat. Kotiloharrastajat suhtautuvat risteytyksiin aika kielteisesti, mutta itse olen noihin rodazi-akaatti risteytyksiin tykästynyt. Paljon kestävämpiä ja vilkkaampia kuin tavalliset akaatit.

Keltsu

Mahdollinen isäehdokas
Samalla kun munat keräsin, niin siivosin koko boksin ja pesin kaikki kotilot. Yllä olevasta kuvasta voikin nähdä millaisessa kunnossa kotilot ja boksi olivat, kun siellä on vietetty jonkinlaisia seepia bileitä. Niin kotilot kuin myös turve oli muuttunut ihan valkoiseksi. :)

lauantai 24. marraskuuta 2012

Kolme tuntia lampolassa

Jiri ja Paskis

Päätin tänään vaihtaa kaikkiin kanihäkkeihin purut ja kolme tuntiahan siinä sitten loppujenlopuksi meni. Muutenkin tuli vähän lampolaa siivottua, jos vaikka sitä esittelyvideota huomena kuvaisi.

Samalla kun häkkejä siivosin, päästin kaneja juoksentelemaan. Kerroshäkkejä siivotessa heitin Rollen lampolan viereiseen varastoon ja Jirin ja Paskiksen päästin vapaaksi pihalle. Kiltisti pysyivät pojat näkösällä. Jiri meni kerran vähän kauemmaksi etupihalle asti, mutta pelästyi sitten tuota meidän kesytyksessä olevaa ulkokissaa ja tuli aikamoista kyytiä takaisin navetolle.
Jiri keksi myös niin fiksun jutun, että päätti hypätä varaston oven tukkeena olleen levyn yli Rollen puolelle. Onneksi kuulin kolahduksen ja ehdin ajoissa paikalle. Eivät ilmeisesti olleet edes vielä ehtineet alkaa tapella, kun kummastakaan ei mitään jälkiä löytynyt.
On kyllä jännä juttu kun ei millään suostuta koulutettaessa hyppäämään edes 20cm esteestä yli, mutta itsenäisesti sitten hypitään tuollaisten 80cm levyjen yli...

Kynsiäkin noilta pojilta leikkasin, tyttöjen kynnet jätin huomiselle.
Jirillä oli myöskin hampaiden lyhennys ohjelmassa. En muista olenko täällä aiheesta ikinä kirjoittanut, mutta sillä tosiaan viimekeväänä alkoi etuhampaat kasvaa ihan miten sattuu. Enää se ei oikeastaan pysty ollenkaan niitä käyttämään, joten esim. porkkana sille pitää antaa raasteena. Kynsisaksilla sitten leikkailen hampaita lyhemmäksi, kun alkavat liian pitkät olla.

Jiri paketoituna, valmiina hampaidenhoito operaatioon

Pikkumarsu Ilona on ollut meillä nyt viikon ja siitä on tullut Violan kanssa oikein hyvät kaverit. Ruuan suhteen Viola on vähän itsekäs ja vie kurkunpalan pikkumarsun suusta, kun oma loppuu. Mutta muuten pitää kyllä hyvää huolta pikkuisesta.
Edelleen Ilona on aika arka ihmisiä kohtaan, mutta edistystä tapahtuu päivittäin.


keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Eläinystäviä vuosien varrelta osa 1. ~ Superkolli Nöpö




Vajaa neljä vuotta sitten naapuriimme (välissä pari pientä peltoa ja metsikkö) muutti meille jo entuudestaan tuttu perhe. Ihmisten lisäksi perheeseen kuului myös pari koiraa ja kissaa. Jonkin ajan kuluttua toinen perheen kissoista, Nöpö niminen kolli, alkoi vierailla säännöllisesti pihallamme. Peto ei asiasta kovin mielissään ollut (milloin se nyt olisi yhdenkään kissan kanssa toimeen tullutkaan) ja pieniä kollitappeluita ilmeni lähes päivittäin. Tuohon aikaa toinen kissamme Pörrö oli myös vielä hengissä ja se sentään tuli ihan kohtalaisesti Nöpön kanssa toimeen. Pörrö oli kuitenkin hieno kissaneiti, joka ei halunnut turkkiaan liata turhilla tappeluilla.
Pikkuhiljaa Petokin tottui Nöpöön sen verran, että kollien väliset tappelut olivat lähinnä pörhistelyä ja mouruamista.


Kesän 2009 ajan Nöpö vieraili säännöllisesti lähes päivittäin pihassamme. Se oli todella sosiaalinen kissa ja kaikki silitykset ja huomionositukset se otti mielellään vastaan. Satunnaisesti kollille tarjottiin pieniä makupalojakin, joka sai sen tietenkin vierailemaan yhä useammin luonamme. Kesäisin talon ovea tulee tietenkin pidettyä paljon auki ja kohta Nöpökin huomasi sen. Aina tilaisuuden tullen se astelikin määrätietoisesti sisälle taloon ja suoraan omien kissojemme ruokakupille. Kukaan meillä ei viitsinyt kollia estellä (eikä sen omistajillakaan ollut mitään sitä vastaan että se meillä söi), joten Nöpö pääsi yhä useammin sisälle saakka syömään.


Todellisen superkollin Nöpöstä teki sen eräänä iltana järjestämä tempaus. Siskoni makaili sängyllään Pedon kanssa. Sänky sijaitsi suoraan ikkunan alla ja koska oli kesä, ikkuna oli auki. Ikkunassa oli kuitenkin itikkaverkko, jotta hyttyset pysyvät ulkona ja kissat sisällä. Ja huonehan sitten tosiaan sijaitsi talomme toisessa kerroksessa, joten matka ikkunasta maahan oli melkoinen.
Yllättäen ikkunan ulkopuolelta alkoi kuulua rapinaa. Siskoni katsoi ulos ikkunasta ja yllättyi nähdessään Nöpön istumassa ikkunalaudalla. Itikkaverkko otettiin tietenkin äkkiä pois ikkunasta ja kolli päästettiin sisään. Pedon ilme oli muuten melkoinen, kun sen vihamies putkahti yllättäen ikkunasta sisään ja keskeytti lepohetken.
Sisään päästyään Nöpö kipitti portaat alakertaan, söi hetken kissankupista ja lopulta poistui ulos (oven kautta tällä kertaa).
Ja mikä tässä sitten oli ihmeellistä? Tietenkin kollin tapa päästä ikkunalaudalle.
Ikkunan viereen oli laitettu pystyyn alumiinitikkaat, joita kolli oli kiivennyt ikkunan tasolle saakka. Sen jälkeen se oli jotenkin onnistunut siirtymään tikkailta metalliselle ikkunalaudalle (tikkaiden ja ikkunan väli oli reilu puoli metriä). Todella hyvä suoritus, kun otaa huomioon ettei alumiiniin tai metalliin pahemmin kynsiä upoteta. Aikamoinen ihme, ettei ollut jossakin vaiheessa tipahtanut maahan.
Tästä sitten tietenkin kerrottiin Nöpön omistajille ja kolli oli kuulemma harjoitellut tikkailla kiipeilyä kotonaankin, silloin kun tikkaamme oli ollut naapurissa lainassa.


Talven tullen kolli linnoittautui omaan kotiinsa, eikä meillä enää vieraillut. Seuraavana keväänä se taisi vielä satunnaisesti meillä vierailla. Lopulta perhe muutti pois naapuristamme, Nöpö mukanaan. Uudesta paikasta se oli lähtenyt heti muutaman päivän retkelle, mutta palannut lopulta naveton hajuisena takaisin. Taisi kolli löytää heti uudessakin asuinpaikassaan mukavia naapureita joiden luona vierailla. :)
Sittemmin ei Nöpöstä ole enää mitään kuulunut, mutta eiköhän se edelleen samassa perheessä tyytyväisenä elele.

Nälässä ei olla ainakaan pidetty, kuten kuvasta voi päätellä...

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Kavereita ollaan


Kuten kuvasta näkyy, kaveruksilla on hitusen kokoeroa...

Aamulla yhdistin marsut samaan häkkiin, kun yön olivat varmuuden vuoksi erillään. Mitään ongelmaa ei ollut, vaan oikein hyvin tulivat tytöt juttuun keskenään.
Viola oli päivällä muutaman tunnin lattialla juoksentelemassa (Ilonaa ei oikein vielä viitsi lattialle vapaaksi päästää) ja pikkuinen sai rauhassa tutustua uuteen häkkiinsä. Kun Viola sitten palasi vipellysretkeltään, oli Ilona varsin tyytyväisen oloinen ja tuli heti katsomaan "isosiskoaan".

Eli hyvin tuo marsujen yhteen muutto onnistui. Ihmisiä Ilona vielä arastelee, mutta eiköhän se tuosta muutamassa viikossa kunnon marsuksi kesyynny.

lauantai 17. marraskuuta 2012

Pikku Ilona

Tänään päästiin hakemaan Violalle viimein uusi kaveri. Ehtihän tuo jo kaksi viikkoa yksinään elellä. Ei Viola tosin tainnut edes huomata Mersun kuolemaa ja varmasti yksinkin olisi pärjännyt. Kivempi kuitenkin kaveri hankkia, varsinkin kun Violalla ei häkki kaveria ole vielä ollutkaan.

Tälläinen tämä meidän pikkuneiti sitten on. Nimekseen pikkuinen sai Ilona. Kuvasta ei ehkä oikein kokoa hahmota, mutta aivan järjettömän pieni tyttönen on. Eihän tällä kyllä ikääkään ole kuin 6 viikkoa.
Viola pääsi uuteen kaveriinsa jo tutustumaan ja hyvin meni tutustuminen. Ainakin ensi yön ovat kuitenkin vielä eri häkeissä.

Ilona haettiin samasta eläinkaupasta mistä Violakin on aikoinaan haettu. Myös Luna ja Limona puput ovat samasta paikasta peräisin.


Uusi häkkikin piti toki ostaa, sillä meillä ei ole kuin noita 80cm häkkejä ja ne on kahdelle marsulle liian pieniä. Niinpä mukaan tarttui 100cm uusi häkki. Pohjalaatikon väri ei kaikkein nätein ole, mutta muitakaan vaihtoehtoja ei ollut.


Kahden marsun mentävää mökkiäkään ei meiltä ennestään löytynyt, joten sellainenkin piti ostaa. Uusi mökki on tuossa Violan seepratason takana (mökki näyttää kuvassa pieneltä, mutta oikeasti on kani kokoa).
Uuden mökin katolle pitää vielä leikata pehmuste, sillä Viola ei enää nykyisin suostu menemään pehmustamattomien tasojen päälle.


Samalla ostin vielä kolme seepparia kotiloille ja uusia suolakiviä kaneille. Kuvassa on myös kiva pieni ruokakuppi, jollaisia ostin eilen kaksi eräästä toisesta kaupasta. Toinen kupeista menee Rollelle ja toinen on toistaiseksi Violan käytössä.

lauantai 10. marraskuuta 2012

Haaste



Haastettujen täytyy:

1. Kertoa 11 faktaa itsestään.
2. Vastata myös 11 kysymykseen jotka haastaja on määrännyt
3. Määrätä 11 kysymystä haastetuille
4. Laita alle neljä uutta haastettua:

Pikkueläinten elämää
Sadatakin Suojassa
Emmin Elukat
Julian eläinten elämää


11 Faktaa minusta

1. Valmistuin keväällä eläintenhoitajaksi, joka on ollut unelma-ammattini ihan pikkulapsesta saakka.

2. Haaveenani olisi tulevaisuudessa pistää pystyyn oma ratsastustalli ja kotieläinpiha.

3. Luin ennen paljon kirjoja, mutta viimeisen vuoden aikana innostus lukemiseen on ollut hukassa. Lemppari kirjoja ovat Harry Potterit, jotka olen lukenut kahteen kertaan läpi (kaksi ekaa tosin kolmekin kertaa).

4. Pelaan mielelläni The Sims peliä tietokoneella. Edelleen tulee 2 pelattua, vaikka kolmonenkin on ollut jo monet vuodet myynnissä.

5. Kävin viime kesänä kokonaiset kolme kertaa uimassa. Eihän tämä nyt sinänsä kovin ihmeellistä ole, mutta meiltä on kuitenkin uimarannalle vain vajaan kilometrin matka.

6. Syön mielelläni kaikenlaisia pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä. Yleensä tosin syön niitä kerralla liikaa ja saan loppupäivän kärsiä vatsakivuista ja turvotuksesta. Tämän vuoksi piti jättää laivalla ostamatta houkuttelevalta näyttänyt kilon suolapähkinäpussi (jotta sairaalareissulta vältyttäisiin).

7. Minulla on ollut pitkät kynnet niin kauan kuin muistan. Tallitöissä ne eivät ehkä ole maailman kätevimmät, mutta en kuitenkaan ikimaailmassa leikkaisi niitä lyhyiksi.

8. Olen pienestä asti tykännyt kaikenlaisista ötököistä. Nuorempana joka kesäisiä hauskuuksia olivat hyttysen- ja sudenkorennontoukkien kasvatus ja kastematofarmit.

9. Ehdottomat lempparileffani ovat kaikki kolme Taru sormusten herrasta leffaa. Kyseiset leffat onkin tullut katsottua läpi lukemattomia kertoja. Aika hyvin nuo alkaa jo sanasta sanaan muistamaan ulkoakin.

10. Olen harrastanut ratsastusta 6 vuotta, mutta en ole koskaan käyttänyt niinkin yleistä varustetta kuin turvaliiviä.

11. Pystyn todella harvoin nukkumaan yli 8 tuntia kerrallaan. Vaikka menisin nukkumaan kuinka myöhään tahansa, herään melkeimpä aina automaattisesti 8 tunnin kuluttua.


Kysymykset jotka sain

1. Mikä on lempieläimesi?
Kissat ja hevoset ovat lempparilistalla ykkösinä. Jos noista kahdesta pitää vielä valita, niin kissa vie voiton.

2. Mitä harrastat?
Ratsastusta ainakin kuvittelen harrastavani, vaikka olenkin kyllä ratsastanut viimeksi keväällä. Omaa/ylläpitohevosta odotellessa...

3. Onko sinulla lävistyksiä/tatuointeja?
Ei ole (korvakorujahan ei lävistyksiksi taideta laskea). Lävistyksistä en oikein tykkää, mutta muutaman tatuoinnin tulen varmasti joskus hankkimaan.

4. Mistä vuodenajasta pidät eniten?
Kesästä. Kesäisin on ihanan valoisaa ja lämmintä ja eläinten kanssa on mukava puuhailla ulkona.

5. Jos jokin toteuttaisi nyt yhden minkä tahansa toivomuksesi, mitä toivoisit?
Maailman paras marsu, Mersu kuoli lauantaina. Olisi ihanaa saada Mersu takaisin monella elinvuodella varustettuna.

6. Suosikki ruokasi ja juomasi?
Lemppariruokia ovat kaikenlaiset kanasta tehdyt ruuat. Juoma taas on ihan perus vesi, sitä tulee kaikista eniten juotua.

7. Keräiletkö jotain? Mitä?
En mitään erityistä. Kaikenlaista hevostavaraa on tosin nurkkiin kerääntynyt ihan mukavasti, eli kai sitä voisi keräilyksi sanoa.

8. Mitä kieliä osaat?
Suomea tietenkin ja englantia sen verran mitä voi 6 arvosanalla osata. Ruotsia en osaa oikeastaan ollenkaan, vaikka sitäkin kovasti koitettiin koulussa opettaa. :)

9. Mitä eläimiä omistat?
Kissa, marsu, 7 kania, 3 lammasta, kotiloita ja matosia.

10. Mitä pelkäät?
Ei nyt mitään erityistä pelkoa tule mieleen.

11. Mikä on viimeisin asia joka sai sinut nauramaan?
En satu juuri nyt muistamaan. Mutta kyllä tuolla tallihommissa saa päivittäin useaan otteeseen nauraa milloin mistäkin.

Kysymykset haastetuille

1. Kuka on/ on ollut sinulle kaikkein rakkain eläin?
2. Mikä on paras eläimiin liittyvä muistosi?
3. Millainen olisi unelmalemmikkisi?
4. Kuinka paljon sinulla menee päivittäin aikaa lemmikkiesi hoitoon? 
5. Onko olemassa jotain (lemmikkieläin) lajia tai rotu, jota et voisi ikimaailmassa harkita omistavasi?
6. Millaista toivoisit elämäsi olevan 10 vuoden kuluttua?
7. Mitkä ovat suosikki tv-ohjelmiasi?
8. Jos saisit yllättäen 1000000 €, mitä tekisit rahoilla?
9. Mistä väristä/väreistä tykkäät eniten?
10. Minkä kirjan luit viimeksi?
11. Jos olisit eläin, mikä eläin olisit?

Tuhat ja yksi siivottua karsinaa


Päivät menee edelleen pitkälti yllä olevia maisemia katsellen, joka näkyy blogin aktiivisuudessa.
Lähiaikoina tulossa kuitenkin postaus lampolasta/kanilasta, mahdollisesti jopa videon merkeissä. Yksi haastepostauskin on odottamassa omaa vuoroaan, sen saan mahdollisesti valmiiksi jo huomenna.

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

RIP Mersu



                                                          Mersu     4.2008 - 3.11.2012

Eilen tuli Mersun aika siirtyä vihreämmille nurmikoille. Poislähtö oli tiedossa jo muutaman päivän, sillä Mersun tila huononi koko ajan. Poika jaksoi kuitenkin vielä muutama tunti ennen kuolemaansa turista hiljaa kun sitä silitettiin. Pikkuinen halusi olla mukava loppuun saakka.
Tänään olisi sitten hautaus edessä, onneksi maa ei ehtinyt vielä jäätyä.

Viola jää nyt joksikin aikaa talon ainoaksi marsuksi (kaveria aletaan kuitenkin etsiä jo ensiviikolla). Marsut eivät onneksi ole samassa häkissä asuneet (eivätkä siis ole jatkuvasti toisiaan nähneet), joten vaara Violan masentumisesta on pieni.