maanantai 29. lokakuuta 2012

Mistä näitä kissoja oikein tulee?

Tontillemme on saapunut jälleen uusi ruokittava. Muutaman viikon on pihassa liikuskellut ruskeavalkoinen, pitkäkarvainen kissa. Viikonloppuna päästiin sitten lopulta ruokkimaan kissaa, kun ei enää juossut karkuun ihmisen nähdessään, vaan jäi portaiden alle katselemaan.
Kuten arvattavissa oli, kissa söi niin kuin ei ruokaa olisi koskaan nähnytkään. Eli jälleen kerran meille on tullut hylätty tai edellisestä kodistaan lätkimään lähtenyt kisu.
Silittää tämä ei vielä anna (tosin luulen senkin tapahtuvan piakkoin), mutta muuten on aika kesy. Mikään villikissa tämä ei siis ole, vaan ihan selvästi ollut jonkun kissana.

Kaikenlaisten kulkukissojen pelastaminenhan on meillä jo ihan tuttu juttu. Melkeimpä tarkalleen kaksi vuotta sitten alkoi pihassamme liikkua valkoinen pitkäkarvakissa. Kerran kissan sitten nähtiin menevän varastoon ja tietenkin siihen mentiin sinne tarkemmin tutustumaan. Kissa osoittautui todella kesyksi ja ihmisrakkaaksi, mutta samalla myös luurangon laihaksi tytöksi. Kissaa sitten alettiin ruokkia ja vähitellen se lihoi normaalipainoiseksi. Kissa oli meillä kesään sakkaa, kunnes se katosi yllättäen. Muutaman viikon päästä kuitenkin selvisi sen muuttaneen naapurin sikalan vintille. Ilmeisesti jatkuvat tappelut Pedon kanssa kyllästyttivät Misseksi ristittyä kissaa ja se päätti muuttaa omalle tontille. :)
Naapurissa Misse elelee edelleen tyytyväisenä. 
Koskaan ei saatu tietää kenen kissa tämäkin oli joskus ollut.

Samaan aikaan Missen kanssa meillä kävi satunnaisesti syömässä myös lyhytkarvainen, raidallinen kissa "Raittis". Tämä kuitenkin kävi meillä vain satunnaisesti ja katosi samoihin aikoihin kun Misse lähti. Tästä ei ole enää havaintoja tullut, joten Raittiksen kohtalosta ei sen tarkempaa tietoa ole. Raittis ja Misse kuitenkin ilmeisesti tunsivat toisensa etukäteen, sillä ongelmitta söivät samasta ruokakupista.

Meidän ihan ensimmäinen kissa, Miina, oli myös villikissasta kesytetty. Miina oli siis ihan oikea villikissa, ei kenenkään hylkäämä. Aika äkkiä villikissakin kyllä ihmisiin tottuu, kunhan ruokaa vain tarjotaan.

Mutta nyt keskitytään tämän uuden kisulin kuntouttamiseen ja kesyttämiseen ja katsotaan sitten myöhemmin mitä tämän kanssa tehdään.

Kameran muistikortti oli kadonnut, joten en voinut lisätä kuvia uudesta tulokkaasta. Myöhemmin kuitenkin niitäkin sitten tulossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ovat aina tervetulleita. :)