tiistai 30. lokakuuta 2012

Katti

Tässä nyt sitten pari kuvaa siitä kissasta, josta eilisessä postauksessa kerroin.



maanantai 29. lokakuuta 2012

Mistä näitä kissoja oikein tulee?

Tontillemme on saapunut jälleen uusi ruokittava. Muutaman viikon on pihassa liikuskellut ruskeavalkoinen, pitkäkarvainen kissa. Viikonloppuna päästiin sitten lopulta ruokkimaan kissaa, kun ei enää juossut karkuun ihmisen nähdessään, vaan jäi portaiden alle katselemaan.
Kuten arvattavissa oli, kissa söi niin kuin ei ruokaa olisi koskaan nähnytkään. Eli jälleen kerran meille on tullut hylätty tai edellisestä kodistaan lätkimään lähtenyt kisu.
Silittää tämä ei vielä anna (tosin luulen senkin tapahtuvan piakkoin), mutta muuten on aika kesy. Mikään villikissa tämä ei siis ole, vaan ihan selvästi ollut jonkun kissana.

Kaikenlaisten kulkukissojen pelastaminenhan on meillä jo ihan tuttu juttu. Melkeimpä tarkalleen kaksi vuotta sitten alkoi pihassamme liikkua valkoinen pitkäkarvakissa. Kerran kissan sitten nähtiin menevän varastoon ja tietenkin siihen mentiin sinne tarkemmin tutustumaan. Kissa osoittautui todella kesyksi ja ihmisrakkaaksi, mutta samalla myös luurangon laihaksi tytöksi. Kissaa sitten alettiin ruokkia ja vähitellen se lihoi normaalipainoiseksi. Kissa oli meillä kesään sakkaa, kunnes se katosi yllättäen. Muutaman viikon päästä kuitenkin selvisi sen muuttaneen naapurin sikalan vintille. Ilmeisesti jatkuvat tappelut Pedon kanssa kyllästyttivät Misseksi ristittyä kissaa ja se päätti muuttaa omalle tontille. :)
Naapurissa Misse elelee edelleen tyytyväisenä. 
Koskaan ei saatu tietää kenen kissa tämäkin oli joskus ollut.

Samaan aikaan Missen kanssa meillä kävi satunnaisesti syömässä myös lyhytkarvainen, raidallinen kissa "Raittis". Tämä kuitenkin kävi meillä vain satunnaisesti ja katosi samoihin aikoihin kun Misse lähti. Tästä ei ole enää havaintoja tullut, joten Raittiksen kohtalosta ei sen tarkempaa tietoa ole. Raittis ja Misse kuitenkin ilmeisesti tunsivat toisensa etukäteen, sillä ongelmitta söivät samasta ruokakupista.

Meidän ihan ensimmäinen kissa, Miina, oli myös villikissasta kesytetty. Miina oli siis ihan oikea villikissa, ei kenenkään hylkäämä. Aika äkkiä villikissakin kyllä ihmisiin tottuu, kunhan ruokaa vain tarjotaan.

Mutta nyt keskitytään tämän uuden kisulin kuntouttamiseen ja kesyttämiseen ja katsotaan sitten myöhemmin mitä tämän kanssa tehdään.

Kameran muistikortti oli kadonnut, joten en voinut lisätä kuvia uudesta tulokkaasta. Myöhemmin kuitenkin niitäkin sitten tulossa.

lauantai 27. lokakuuta 2012

Talvi on tullut

Taas on postaustauko venähtänyt pitkäksi, kun noiden tallitöiden jälkeen ei enää millään jaksaisi mitään kirjoitella.


Torstaina satoi täällä ensilumi ja eilen tuli vielä reilusti lisää lunta. Eihän siinä mitään, mutta meillä oli vielä puput ulkona. Tänä viikonloppuna oltiin suunniteltu niiden sisälle ottamista, joten sisä häkkejäkään ei ollut kukaan vielä ehtinyt korjata muuttokuntoon. Eilen lunta oli kuitenkin jo sen verran paljon, että kiiresti korjattiin nuo lampolasta löytyvät sisähäkit ja laitettiin kanit sisälle.
Luna meni kerroshäkin yläkerrokseen ja Jiri ja Paskis alas. Tekeillä oleva uusi häkki ei ole vielä valmistunut materiaalipulan vuoksi, joten Rollelle ei häkkiä riittänyt. Aluksi mietittiin Rollen jättämistä ulos vielä yhdeksi yöksi, kun ei tuota lumikaan tunnu pahemmin haittaavan. Lopulta tehtiin pojalle kuitenkin väliaikainen aitaus lampolan nurkkaan. Hetki sitten kävin puput ruokkimassa ja kaikki olivat pysyneet kiltisti häkeissään yön yli. 

Luppien ulosmeno luukku on vielä toistaiseksi auki, mutta varmaan sekin tässä kohtapuoliin suljetaan. Sitten on tytötkin virallisesti sisätiloissa eläviä kaneja.
Lampaiden takaovi jo laitettiinkin kiinni muutama päivä sitten. Syynä tosin eivät olleet kylmät ilmat, vaan jatkuva ulkotarhasta karkaaminen. Muutaman päivän saivat olla ihan luvan kanssa vapaana pihalla, mutta sitten alkoi olla papanoita ja sorkanjälkiä ympäri pihaa jo sen verran, että vapaana ulkoilut lopetettiin.


Hiiret ovat päättäneet nyt oikein joukolla muuttaa meille taloon sisälle. Peto onkin niitä sitten melkeinpä joka yö napannut. On aina niin ihana herätä yöllä hiirestyksen ääniin. Ensin kuuluu kamala rytinä, sitten hiiri huutaa  "viiiiikkk" ja lopuksi kamala rouskutus kun Peto syö hiiren.

Mersulla ilmeni alkuviikosta ongelmia syömisen kanssa. Se ei siis saanut purtua palaa esim. kurkusta tai tomaatista (vaikka molemmat varsin pehmeitä ovat). Lyhensin siltä hieman hampaita (jotka aika pitkät olivat) ja syöminen jonkin verran parani. Pitää nyt tänään leikata noita hampaita vielä lisää ja katsoa alkaako syödä normaalisti.
Toisaalta se kyllä saa "marsun keksit" ja siemenseoksen syötyä ihan hyvin, vaikka kovia ovatkin. En oikein siis tiedä kuinka pahasta ongelmasta on kyse, kun kovat herkut saa kyllä syötyä, mutta terveellisistä ruuista ei tunnu saavan ollenkaan paloja irti vaikka kuinka pehmeitä olisivatkin.
Mersu saa toistaiseksi tuoreruuat raasteena, jota syö hyvin.

maanantai 15. lokakuuta 2012

Hengissä ollaan


Tänään alkoi toinen työviikko tallilla ja hyvin tuo ensimmäinekinn viikko meni. Aika paljon on kyllä uutta opittavaa, kun nuo ravihevosjutut on kuitenkin aika paljon erilaisia ratsuihin verrattuna. Mutta eiköhän nuo valjastukset yms. ala sujumaan kun vaan tarpeeksi tekee.
Uusia postauksia en nyt varmaan ehdi yhtä usein kirjoittaa kuin kesällä, mutta yritän kuitenkin pitää tauot kohtuullisina.

Viikonloppu meni mukavasti laivalla. Viime laivareissusta onkin päässyt hurahtamaan 5 vuotta. Aina vaan suunnitellaan laivalle menoa, mutta aina asia vaan jää suunnittelutasolle.
Isi jäi kotiin eläimiä hoitamaan ja hengissä oli koko joukko pysynyt. Kissa ja marsut oli olleet sunnuntaina jo vähän vihaisia vääränlaisesta hoidosta. Kanit ja lampaat pysyivät kuitenkin tyytyväisinä.
Kanien siemensekoitus onneksi loppui perjantaina (eikä uutta saatu vielä hankittua), joten isi ei saanut sitä litrakaupalla kaneille syötettyä. Joskus talvella isi nimittäin joitui kanit ruokkimaan. Isille oli sanottu, että kaikille kaneille annetaan yhteensä yksi mitallinen ruokaa. Isi oli kuitenkin antanut joka kanille mitallisen, eli jokainen sai nelinkertaisen sekoitusmäärän.
Parasta siis vain pysyä itse kotona eläimiä hoitamassa ja jättää reissut tekemättä.

tiistai 9. lokakuuta 2012

Missä sinun kanasi on?

Jos joku on sattunut huomaamaan, niin viimeviikon torstaina viettetiin Maailman Eläinten päivää. Samasta päivästä alkoikin sitten eläinten viikko, joka päättyy huomenna.
SEYn eläintenviikon teemana on tänä vuonna "Missä sinun kanasi on?". 
Kysymykseen on ikävä kyllä vastattava "haudassa". Alla kuitenkin kuvia niiltä vuosilta kun kanat vielä viipottivat pihassa. :)



munimassa


vilinää pihalla

aurinkokylpy

"Mistäs tuo tuli?!





sulkasato

maanantai 8. lokakuuta 2012

Sataa sataa ropisee

Koko viikon on satanut taukoamatta, joten ei ole mitään erityistä tullut ainakaan ulkona asuvien eläinten kanssa tehtyä.
Poikakaneilla on ollut vähän ankeat olot, kun vain häkkien koppiosat ovat kuivat. Tosin mitä enemmän sataa, sitä varmemmin Rolle istuu sateessa. Että ei ainakaan Rollea haittaa vaikka satelisikin.
Tyttökaneilla sentään on vähän paremmat häkit ja kuivaa tilaa on enemmän.
Parin viikon päästä pääsevät sitten muuttamaan lampolaan. Kunhan ensin saadaan lampola tyhjennettyä, kerroshäkki korjattua ja yksi uusi häkki rakennettua.
Verkko häkkejä varten saatiin ostettua lauantaina, vielä on naulat hankkimatta.

viimesyksyinen kuva

Sunnuntaina oltiin taas mummulla syömässä ja sadekin muuttui tihkuksi siksi aikaa että Moppe pääsi lenkille. Kovin pitkää lenkkiä ei vedetty, kun sade alkoi voimistua (eikä tuolla metsäteillä ole muutenkaan kiva tähän aikaan hyppiä, kun puskat ovat hirvestäjiä täynnä).


Peto nappasi viikonloppuna sisältä syksyn ensimmäisen hiiren. Tähän kuitenkaan tuskin hiirestys jää, sillä ilmojen kylmetessä hiirillä tulee kamala hinku muuttaa seinien väleihin asumaan.
Siskoni oli ihan hirmu iloinen, kun Peto herätti keskellä yötä hiiren raatoa katsomaan. Pedolle kun on ollut aina todella tärkeää että se saa kehuja pyydystämistään saaliista.
Aloin eilen katsoa tätä videota, kun Peto nukkui tuossa lähettyvillä. Ikinä Peto ei ole kiinnostunut videolta kuuluvasta kissan äänestä. Tuosta videosta se tuli kuitenkin ihan hulluksi. Pörhisti itsensä ja alkoi etsiä ympäri huonetta missä toinen kissa oikein on.
Tänään kokeilin uudestaan ja Peto alkoi tällä kertaa jopa mouruta. Taitaa olla videon kissalla jotain tosi painavaa sanottavaa.


Lampaat on saanut muutamana päivänä olla taas vapaana pihassa, kun mitään kiellyttyä syötävää ei oikein enää pihassa kasva. Ihan hyvin on ulkoilut sujuneet, eivätkä ole vielä yhtäkään ohikulkevaa autoa pysäyttäneet. :)
Ilman ihmistä nuo vaan eivät oikein tykkää ulkoilla, vaan tulevat aina keittiön ikkunan taakse huutelemaan jos jäävät ulos yksin.


Olin muuten tänään ekaa päivää töissä reilun parinkymmenen kilometrin päässä sijaitsevalla ravitallilla. Mahdollisesti olen tuolla koko talven töissä, mutta sitä katsotaan sitten myöhemmin.