sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Tyhmä kuin kana?



Josefiina kana


Varmasti kaikki ovat joskus kuulleet sanonnan "tyhmä kuin kana". Mistä on aikoinaan mahdettu tämäkin sanonta keksiä, sillä kana on kaikkea muuta kuin tyhmä.
Meillä ehti olla 8 vuotta kanoja, ennen kuin viimeinenkin kuoli vanhuuteen vuonna 2010. Kahdeksan vuoden aikana ei kertaakaan tullut mieleen sanoa kanaa tyhmäksi. Sen sijaan ne osoittivat olevansa hyvinkin fiksuja eläimiä.
Koiranomistajille pidetään kursseja, joilla naksutinkoulutetaan kanoja. Miksi ihmeessä kanaa pystyisi kouluttamaan jos se olisi tyhmä eläin?
Tipi

Tipi niminen kukko sai elää meillä vapaana pihalla. Aluksi Tipin seurana oli toinen kukko, Nyytsperkki. Kukko kuitenkin myytiin, ja tipi sai kaverikseen kanan.
Tipi tykkäsi jostakin syystä isästäni aivan erityisesti. Muiden perheenjäsenten kimppuun se saattoi välillä hyökätä, mutta isin kimppuun ei ikinä. Tipi vietti päivänsä enimmäkseen alapihalla naveton lähettyvillä. Kun isi ajoi työpäivän jälkeen autolla pihaan, Tipi juoksi heti välittömästi etupihalle isiä katsomaan. Ilmeisesti kukko siis tunnisti auton äänen ja osasi yhdistää sen pitämäänsä henkilöön.
Ruokaa Tipi osasi tulla pyytämään aina kun nälkä yllätti. Se tepasteli talomme etupihalle ja alkoi kiekua. Ruoka tulikin yleensä varsin nopeasti. Jos ruoka viipyi, Tipi katseli syyttävästi keittiön ikkunasta sisään. Tipi tiesi myös minkä ikkunan takana ihmiset nukkuivat ja osasi aamuisin tulla kiekukaan juuri oikean ikkunan alle.
Kun pikkuveljeni oli vauva ja nukkui vaunuissa ulkona, Tipi osasi käyttää tätäkin hyväkseen. Se meni vaunujen viereen ja kuunteli tarkasti nukkuiko veljeni vaunuissa. Jos ei, kukko oli hiljaa. Jos veljeni taas nukkui vaunuissa, kukko aloitti kamalan kiekumisen. Koska vauvan ei haluttu heräävän, joku tietenkin vei saman tien ruokaa kukolle.
Tottakai Tipi osasi etsiä ruokaa myös itse pihalta. Ihmettelimme pitkään kuka oikein otti mansikkaverkot pois mansikkamaalta. Lopulta kukko jäi kiinni itseteossa. Kuka nyt mansikoita söisi, ellei verkkoja ensin omatoimisesti siirtäisi sivuun?
Siskoni kanssa meillä oli pienenä tapana keinua tuntitolkulla lasten keinussa ja laulaa itse keksimiämme lauluja. Tipi seisoi aina kiltisti keinun vieressä ja kuunteli. Mieleen on jäänyt hyvin tapaus, jossa siskoni lauloi "Ja Tipi sanoi...". Ja juuri kun lause loppui, Tipi kiekaisi.
Tipillä oli yhdessä vaiheessa kaverina nätti valkoinen kana. Pässimme kuitenkin kerran vahingossa töytäisi kanaa, jonka vuoksi sille tuli jonkinlainen hermovaurio. Tasapaino ei enää oikein toiminut ja kana kulki pää kallellaan. Kanan tili paheni päivä päivältä. Kun kana sitten yhtenä päivänä oli täysin sekaisin, Tipi tajusi kanan lopun tulleen. Kukko oli yhden päivän täysin masentunut ja kyyhötti vain paikoillaan vaisusti. Lopulta kana lopetettiin ja Tipi sai uuden morsiammen.
Parin tarina päättyi kuitenkin surullisesti. Lampolan ovi oli jälleen kerran unohtunut yöksi auki (Tipi vaimoineen siis nukkui yöt lampolan ikkunalaudalla). Aamulla lampolan edestä löytyi kasa sulkia ja supikoiran jäljet. Kana taas makasi pesässään kuolleena. Supi oli vienyt Tipin mennessään ja kana oli ilmeisesti kuollut sydänkohtaukseen. Tämä oli todella harmittava tapaus, varsinkin isille joka oli hyvissä väleissä kukon kanssa. Tapauksen jälkeen isi onkin sitten päästänyt päiviltä useamman supin, joten taisi traumat tapauksesta jäädä. :)

Josefiina ja Jasmiina

Tipin kuoleman jälkeen myös muut kanat pääsivät vapaaksi pihaan. Talon yllä lentelee kesäisin paljon haukkoja, mutta koskaan ei haukka meiltä kanaa saanut napattua. Kanoilla on äärimmäisen hyvä näkö ja ne osasivat suojautua haukoilta mahtavasti. Kerran yksi kana näki epäilyttävästi liitelevän variksen. Kana jähmettyi paikoilleen ja alkoi pitää jonkinlaista varoitusääntä, joka sai myös muut kanat jähmettymään paikoilleen.
Myös naapurin kissa oli heikko vastus kanoille. Kanan huomatessa heinikossa vaanivan kissan, sai kissa aika pahasti turpiinsa.
Kanat rakastivat myös kovasti omatoimisia metsäretkiä. Usein kanoja ei näkynyt missään ja niitä kutsuttaessa ne taapersivat viereisestä metsästä.

Naamamuisti kanoilla on todella hyvä. Tipuina kanamme asuivat mummulla, joka hoiti niitä monta tuntia päivässä. Kasvettuaan kanat muuttivat meille. Kun mummu sitten muutaman kuukauden kuluttua tuli kanoja katsomaan, ne riemastuivat valtavasti "emonsa" nähdessään.

Kana ei siis missään nimessä ole tyhmä. Kuten aiemmassa lammaspostauksessa mainitsin, lampaat ovat moninkertaisesti kanoja tyhmempiä.
Varmasti se ylisuuressa laumassa, virikkeettömässä ympäristössä elävä tuotanto kana tyhmä onkin. Eihän sille anneta mitään mahdollisuutta käyttää älyään. Mutta vapaana elävä kunnon maatiaiskana ei ole tyhmää nähnytkään.

Kumpi se typerys taas olikaan?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit ovat aina tervetulleita. :)