sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Kriterium



Eilen oli tuo ratsastusseuran järjestämä retki Teivoon raveihin. Tänä viikonloppunahan tuolla oli tuollaiset vähän suuremmat ravit ja yksi luokka oli lämminveristen kriterium. Kyseisen luokan voittaja saikin sitten mukavat 75 000€ palkintorahoja.

Koska kyseessä oli ratsastusseuran retki, päästiin tutustumaan myös klinikkaan, Seppo Sarkolan talliin ja Ekohepo nimiseen kuntoutuskeskukseen. Ekohepossa oli hieno hevosten vesijuoksumatto. Eipä ole koskaan edes tullut mieleen että tuollaisiakin olisi olemassa.

Retken ohjelmaan kuului tietenkin myös vierailu Hööksin myymälässä. Hööksistä tarttuikin sitten matkaan kaikenlaista pientä.


Tuli ostettua tuollaiset vähän paksummat ratsastushanskat, vuohenkarva harja (oli alessa), naksutin jonka saa kiinni vaikka takkiin, pääkallokuvioinen talutushihna (kaneille), sekä kaksi ale pantaa Mopelle. Ei oikein viitsinyt jättää pantoja ostamatta, kun vihreä maksoi 1,10€ ja nahkainen 3,50€.

Oikein kiva ja monipuolinen reissu oli, varsinkin kun noista ravereista ei kokemusta pahemmin ole. Raveja ehdittiin tosin katsoa vain kolmisen tuntia, joten tuo lämminveristen kriterium jäi näkemättä. Sää oli kuitenkin aika kylmä, joten eipä tuolla olisi koko iltaa jaksanutkaan värjötellä.

Ja sitten niihin kuviin.
Kameran linssien väliin oli ikävästi ilmestynyt musta roska, jota ei saatu pois. Kuvissa siis on tuollainen ruma myökky, kun en jaksanut alkaa poiskaan muokkailla. Toivottavasti roskan saisi tuolta vielä jotenkin pois, ettei tarvitse kokonaan uutta kameraa ostaa.

 2. lähtö alkamassa

Raviradalta löytyi varusteliike, mutta itse ei tullut mitään sieltä ostettua.

 Kuljetusrekkoja

 Myytäviä kärryjä

 5. lähdön hevosia

 5. lähdön voittaja, jonka nimeä en tosin tiedä

 6. lähdössä startannut suokki tamma Aino-Ilona keltaisissa varusteissaan

 Lämppäri ori Ladakh Jiel

 Näyttää sekasorrolta, mutta todellisuudessa kuvassa on volttilähtö meneillään

 Samaisen lähdön voittaja (nimi ei tiedossa)

 Lähtö 7

Talli

torstai 27. syyskuuta 2012

Valjaiden sovittelua

Nämä uudet valjaat tulivat maanantaina ja toki niitä piti sitten pupuille kokeilla. Kunnon käyttöön eivät ole vielä päässeet, kun enimmäkseen kanit ulkoilevat vapaana. Mutta eiköhän pikapuoliin tule tehtyä retki metsään tai pellolle, niin tulee valjaille käyttöä.

Pinkit valjaat


Mustat valjaat


Viikonloppuna on tiedossa sitten hevosaiheista postausta, kun lauantaina on ratsastusseuran retki raveihin.
Raviaiheisia (ja ylipäätään hevos aiheisia) postauksia saattaa olla tulossa enemmänkin, mutta aiheesta sitten myöhemmin lisää mikäli suunnitelmat onnistuvat. :)

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Syyskuulumisia

Arvaa kuka?
Ilmat vain kylmenee, mutta meillä jatketaan edelleen elämää kuten ennenkin. Kanit asustavat edelleen ulkona, lampaat samaten. Kanit tuntuvat oikein piristyneen kun ilmat ovat kylmentyneet. Tänäänkin kun menin aamulla kaneja ruokkimaan, lupat istuivat iloisesti ulkona sateessa, vaikka luukusta pääsee vapaasti sisätiloihin.
Lokakuussa puput muuttavat sitten lampolaan, kun ensimmäiset yöpakkaset tulevat. Rolle tekisi kyllä kovasti mieli jättää talveksi ulos, kun se ei oikein sisätiloissa viihdy. Pupu tarvitsisi kuitenkin lämmitetyn kopin ja kaverinkin, joten ulos jättö ei ainakaan vielä tänä talvena onnistu.
Keskiviikkona mennään ostamaan verkoa ja mininauloja, jotta lampolan kerroshäkki saadaan korjattua ja tuo jo kauan sitten aloittamani uusi häki saataisiin valmiiksi. Tällä hetkellähän sisähäkit puuttuvat kahdelta kanilta. Tai oikeastaan yhdeltä, sillä Jiri saa varmaankin olla talven lampolassa vapaana.

Tilda omenoita syömässä

Omenoita on viimeviikkoina riittänyt. Kaikki tuntuvat lahjoittavan omenoitaan eteenpäin ja monet niistä päätyvät meille. Niinpä omenoista ovatkin päässeet nauttimaan niin lampaat kui kanitkin. Marsutkin ovat niitä vähän saaneet, mutta kamalasti eivät niistä tykkää.

Tilda ja Limona

Rumbasta ja Tildasta on tullut jo isoja, eikä noissa taida enää pahemmin kokoeroa äitiinsä olla.
Vaikeaa ajatella että reilun kuukauden päästä nuokin ovat jo puolivuotiaita.
Paskis sen sijaan on edelleen hirmu pieni, eikä ole vielä lähellekkään äitinsä Lunan kokoinen. Taitaa aika pieneksi poju jäädä. :)

Sandra

Lampola on edelleen tyhjentämättä (siitä voidaan syyttää isiä), mutta eipä sitä viimevuonnakaan oltu vielä tähän aikaan tyhjennetty. Tänävuonna hommaa hieman hankaloittaa tuo uusi julkisivu aita. Ennen tuossa on ollut verkkoaita, jonka on saanut hyvin purettua. Sitten paskan on saanut ajettua takaoven kautta. Nyt kun aitaa ei voi purkaa, pitää paskat tyhjentää etuovesta. Eli pitää siis ajaa traktori tuonne pihalle ja nurmikko menee pilalle.


Kesällä ruskeaksi muuttunut Jiri on nyt jälleen muuttumassa mustaksi karvanlähdön myötä. Jirillä ja Rollella on parhaillaan karvan lähtö päällä. Silti ainoastaan Jiristä asian huomaa, kun karva lähtee ihan tupoittain irti. Rollelta karvaa lähtee vain kun sitä silitää. Tämä on itseasiassa eka kerta kun edes noista pupusta huomaa että karvaa oltaisiin vaihtamassa. Mellä olleet kuitenkin reilun vuoden, enkä ole koskaan ennen huomannut karvanlähtöä.


Marsuille ei kuulu mitään ihmeellistä. Viola tosin sai taas eilen "astmakohtauksen", joita se ei taas hetkeen ole saanut. Kyseessä on siis omituinen kohtaus, jonka Viola saa luultavasti haistaessaan jotain erikoisia hajuja. Silloin marsu ei reagoi mihinkään ja pitää ihmeellistä piipitystä. Netistä ei ole löytynyt mitään selitystä tälle, joten yhtään ei tiedetä mistä johtuu. Joskus voisi koittaa videoida tuollaisen kohtauksen, jos vaikka sen perusteella joku fiksumpi osaisi sanoa mikä marsua vaivaa.


Kissallekkaan ei ihmeempiä kuulu. Toissapäivänä se taas järjesti näytöksen pudottamalla lasin vettä päiväunilla sängyssä olleen siskoni päälle. :)

Eli tälläistä meille tälläkertaa.

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Raidalliset valjaat


Tässä yhtenä päivänä päätin sitten tehdä kokeeksi valjaat pupuille. Sopivasti löysin romujen seasta kaksi solkea ja löytyipä myös kivan näköistä ja sopivan vahvuista kangasta.
Ensin ompelin kankaasta tuollaista ohutta suikaletta ja siitä sitten valjaat kokosin.


Käyttökelpoiset näistä sitten tuli, vaikken aiemmin ole valjaita tehnytkään. Kooltaan nuo ovat varsin pienet, mutta Lunalle ainakin sopivat oikein hyvin.
Kovasti tekisi mieli lisääkin noita valjaita tehdä, jos vaan jostain saisi solkia tai klipsejä. Antassusta voisi noita valjaidenteko tavaroita joskus tilata, noita kun on niin kiva tehdä. Mopellekkin olisi kiva tehdä panta tai valjaat.


Valjaille piti tietenkin saada kaveriksi myös talutushihna. Sellaisen tein tuollaisesta muovisesta, hyvin kestävästä narusta. Varmaan jotain pyykkinarua?

Mahdollisesti huomenna posti tuo vielä kahdet valjaat lisää. Ostin kivat pinkit ja mustat valjaat petsiestä yhdeltä valjaita tekevältä henkilöltä.
Uusien valjaiden tultua alkaa valjastilanne näyttää jo vähän paremmalta. Aiemmin kun noita valjaita on vain kahdet olleet. Lunan vaaleanpunaiset valjaat katosivat talven aikana, samaten vihreät marsuvaljaat (jotka olivat hyvät poikasten totutusvaljaat). Kesä onkin sitten pitänyt pärjätä vain kaksilla valjailla.

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

R.I.P. Amatrix


Keltainen kaunotar siirtyi viimeviikolla paremmille salaattimaille. Ikää kotilolla oli kuollessaan 2 vuotta, eli vähän jäi elämä lyhyeksi. Kuolinsyystä ei ole tietoa.
Aman kuori odottaa tyhjennystä pakastimessa.

Enää on kotiloista jäljellä noita poikasia, mutta eiköhän joku niistä vielä jätiksi kasva.

Lenkillä koiran kanssa

Käytiin tänään mummulla syömässä ja samalla tuli sitten tietenkin Moppekin lenkitettyä.
Hyvin meni lenkki ja vastaan tuli onneksi vain yksi auto. Moppe tyytyi ainoastaan hieman haukahtamaan ja nousemaan pystyyn kun auto meni ohitse.
Jotain koiraa kiinnostavaakin lenkiltä löytyi, kun tien reunassa olleen kiven päällä oli kasa linnun höyheniä. Joku lintu oli siinä ilmeisesti kynitty. :)
Lenkin jälkeen harjattiin Moppea vielä piikkisualla, kun sillä on taas kerran karvanlähtö. En kyllä tajua miten se voi vaihtaa karvaa ihan jatkuvasti.










Jos joku muuten tuota pitkää hihnaa ihmettelee, niin Mopen hihnana on siis hevosen juoksutusliina.

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Meidän marsu on söpömpi kuin teidän marsut yhteensä!

Arkistojen kätköistä löytyneitä söpöilykuvia Mersusta <3
Vaikka eihän siitä saa kuin söpöjä kuvia...

Päikkäreillä

Hmm...

Metsässä

Mersu ottaa rennosti <3

Nättinä

Mersu halaa kania

Piilossa

Otsaa kutittaa

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Tyhmä kuin kana?



Josefiina kana


Varmasti kaikki ovat joskus kuulleet sanonnan "tyhmä kuin kana". Mistä on aikoinaan mahdettu tämäkin sanonta keksiä, sillä kana on kaikkea muuta kuin tyhmä.
Meillä ehti olla 8 vuotta kanoja, ennen kuin viimeinenkin kuoli vanhuuteen vuonna 2010. Kahdeksan vuoden aikana ei kertaakaan tullut mieleen sanoa kanaa tyhmäksi. Sen sijaan ne osoittivat olevansa hyvinkin fiksuja eläimiä.
Koiranomistajille pidetään kursseja, joilla naksutinkoulutetaan kanoja. Miksi ihmeessä kanaa pystyisi kouluttamaan jos se olisi tyhmä eläin?
Tipi

Tipi niminen kukko sai elää meillä vapaana pihalla. Aluksi Tipin seurana oli toinen kukko, Nyytsperkki. Kukko kuitenkin myytiin, ja tipi sai kaverikseen kanan.
Tipi tykkäsi jostakin syystä isästäni aivan erityisesti. Muiden perheenjäsenten kimppuun se saattoi välillä hyökätä, mutta isin kimppuun ei ikinä. Tipi vietti päivänsä enimmäkseen alapihalla naveton lähettyvillä. Kun isi ajoi työpäivän jälkeen autolla pihaan, Tipi juoksi heti välittömästi etupihalle isiä katsomaan. Ilmeisesti kukko siis tunnisti auton äänen ja osasi yhdistää sen pitämäänsä henkilöön.
Ruokaa Tipi osasi tulla pyytämään aina kun nälkä yllätti. Se tepasteli talomme etupihalle ja alkoi kiekua. Ruoka tulikin yleensä varsin nopeasti. Jos ruoka viipyi, Tipi katseli syyttävästi keittiön ikkunasta sisään. Tipi tiesi myös minkä ikkunan takana ihmiset nukkuivat ja osasi aamuisin tulla kiekukaan juuri oikean ikkunan alle.
Kun pikkuveljeni oli vauva ja nukkui vaunuissa ulkona, Tipi osasi käyttää tätäkin hyväkseen. Se meni vaunujen viereen ja kuunteli tarkasti nukkuiko veljeni vaunuissa. Jos ei, kukko oli hiljaa. Jos veljeni taas nukkui vaunuissa, kukko aloitti kamalan kiekumisen. Koska vauvan ei haluttu heräävän, joku tietenkin vei saman tien ruokaa kukolle.
Tottakai Tipi osasi etsiä ruokaa myös itse pihalta. Ihmettelimme pitkään kuka oikein otti mansikkaverkot pois mansikkamaalta. Lopulta kukko jäi kiinni itseteossa. Kuka nyt mansikoita söisi, ellei verkkoja ensin omatoimisesti siirtäisi sivuun?
Siskoni kanssa meillä oli pienenä tapana keinua tuntitolkulla lasten keinussa ja laulaa itse keksimiämme lauluja. Tipi seisoi aina kiltisti keinun vieressä ja kuunteli. Mieleen on jäänyt hyvin tapaus, jossa siskoni lauloi "Ja Tipi sanoi...". Ja juuri kun lause loppui, Tipi kiekaisi.
Tipillä oli yhdessä vaiheessa kaverina nätti valkoinen kana. Pässimme kuitenkin kerran vahingossa töytäisi kanaa, jonka vuoksi sille tuli jonkinlainen hermovaurio. Tasapaino ei enää oikein toiminut ja kana kulki pää kallellaan. Kanan tili paheni päivä päivältä. Kun kana sitten yhtenä päivänä oli täysin sekaisin, Tipi tajusi kanan lopun tulleen. Kukko oli yhden päivän täysin masentunut ja kyyhötti vain paikoillaan vaisusti. Lopulta kana lopetettiin ja Tipi sai uuden morsiammen.
Parin tarina päättyi kuitenkin surullisesti. Lampolan ovi oli jälleen kerran unohtunut yöksi auki (Tipi vaimoineen siis nukkui yöt lampolan ikkunalaudalla). Aamulla lampolan edestä löytyi kasa sulkia ja supikoiran jäljet. Kana taas makasi pesässään kuolleena. Supi oli vienyt Tipin mennessään ja kana oli ilmeisesti kuollut sydänkohtaukseen. Tämä oli todella harmittava tapaus, varsinkin isille joka oli hyvissä väleissä kukon kanssa. Tapauksen jälkeen isi onkin sitten päästänyt päiviltä useamman supin, joten taisi traumat tapauksesta jäädä. :)

Josefiina ja Jasmiina

Tipin kuoleman jälkeen myös muut kanat pääsivät vapaaksi pihaan. Talon yllä lentelee kesäisin paljon haukkoja, mutta koskaan ei haukka meiltä kanaa saanut napattua. Kanoilla on äärimmäisen hyvä näkö ja ne osasivat suojautua haukoilta mahtavasti. Kerran yksi kana näki epäilyttävästi liitelevän variksen. Kana jähmettyi paikoilleen ja alkoi pitää jonkinlaista varoitusääntä, joka sai myös muut kanat jähmettymään paikoilleen.
Myös naapurin kissa oli heikko vastus kanoille. Kanan huomatessa heinikossa vaanivan kissan, sai kissa aika pahasti turpiinsa.
Kanat rakastivat myös kovasti omatoimisia metsäretkiä. Usein kanoja ei näkynyt missään ja niitä kutsuttaessa ne taapersivat viereisestä metsästä.

Naamamuisti kanoilla on todella hyvä. Tipuina kanamme asuivat mummulla, joka hoiti niitä monta tuntia päivässä. Kasvettuaan kanat muuttivat meille. Kun mummu sitten muutaman kuukauden kuluttua tuli kanoja katsomaan, ne riemastuivat valtavasti "emonsa" nähdessään.

Kana ei siis missään nimessä ole tyhmä. Kuten aiemmassa lammaspostauksessa mainitsin, lampaat ovat moninkertaisesti kanoja tyhmempiä.
Varmasti se ylisuuressa laumassa, virikkeettömässä ympäristössä elävä tuotanto kana tyhmä onkin. Eihän sille anneta mitään mahdollisuutta käyttää älyään. Mutta vapaana elävä kunnon maatiaiskana ei ole tyhmää nähnytkään.

Kumpi se typerys taas olikaan?

perjantai 7. syyskuuta 2012

Surullisia uutisia

Eilen huomasin sähköpostissa ikävän viestin. Meiltä muutama viikko sitten uuteen kotiin muuttanut pupuneiti "Kasteinen Kesäheinä" oli kuollut.
Pupun uudet omistajat olivat heränneet yöllä kaninhäkistä kuuluvaan vinguntaan. Uudessa kodissa Pipsa nimen saanut pikkupupu oli maannut  häkissä tuskaisena. Pian pupu oli sitten kuollut omistajansa syliin.
Edellisenä iltana pupu oli kuulemma ollut vielä hyvissä voimissa ja ruoka oli maistunut.
Kani on jo haudattu, joten kuolinsyytä voi enää vain arvailla. Jos joku kanejen sairaskohtauksista enemmän tietävä osaa sanoa mikä pupulle tuli, niin oikein mielellään voi alas kommentoida.
Sydänkohtaus yms. tuli itselle ensimmäisenä mieleen, mutta en tosiaan pupujen sairauksista tiedä muuta kuin noista yleisemmistä.
Kesäheinä oli kyllä pienestä saakka hyvin rauhallinen otus, joten olisiko sillä voinut olla jokin synnynnäinen vika?
Silloin kun kaikki oli vielä hyvin...

Harmittaa kyllä kovasti uusien omistajien puolesta, kun pupu ehti heillä vasta vähän aikaa olla. Onneksi sentään toinen meiltä heille lähtenyt poikanen, "Makoisa Metsämansikka" (eli Peppi), voi hyvin (+ perheessähän oli jo yksi kani ennestään). Ihan ilman kania eivät siis jää. Varmasti kyllä tämä Metsämansikka ihmettelee minne kaveri katosi. :(
Mutta vaikka pupun elämä jäikin lyhyeksi, sai varmasti elää hyvin elämän niin meillä kuin uudessakin kodissa.

Loppuun sitten vielä vähän iloisempia juttuja.
Eli Jirin ja Paskiksen (äiti ei ole vieläkään keksinyt kunnon kutsumanimeä) yhdistäminen sujui alun jälkeen ihan hyvin. Toimeen tulevat mahtavasti ja saavat nyt yhdessä niin kauan olla kuin kavereina pysyvät.
Lunan ja Luppajangin yhdistäminen piti sen sijaan haudata, sillä Rumba oli ainut yhdistämiseen suopeasti suhtautuva kani. Tilda, Limona ja Luna taas ovat sen verran dominoivia kaikki, ettei kukaan suostu alistumaan. Yksin ei Lunan kuitenkaan tarvitse loppuelämäänsä olla, vaan saa ensikeväänä muuttaa Jirin kanssa yhteen, kunhan Jiri käy pallejen poistossa.

Pari viimepostausta on nyt käsitellyt pelkkiä kaneja, mutta muidenkin eläinten juttuja on pian luvassa.