torstai 30. elokuuta 2012

Lammasaivot

Meillä on ollut lampaita joku 16-17 vuotta, ja siinä ajassa on tullut todettua tämä eläinlaji yhdeksi maailman vähäjärkisimmäksi lajiksi. Kanojahan sanotaan aina tyhmiksi, mitä ne todellisuudessa eivät millään lailla ole (tästä voisin vaikka joskus postauksenkin tehdä). Lammas sen sijaan menee tyhmyydessä satakertaisesti kanasta ohi. Lammas ei ilmeisesti ajatele mitään muuta kuin ruokaa, joten kaikki muut jatukset jäävätkin sitten reilusti taka-alalle.
Autoja lampaat eivät ymmärrä väistää, on paljon kivempi pyöriä päämäärättömästi kylki kyljessä ympyrää keskellä tietä, kun siirtyä hieman ja päästä auto jatkamaan matkaa.
Ruuan suhteen lampaat ovat kaikkiruokaisa. Oli kyseessä sitten suoraan grillistä napattu makkara, kanoille tarkoitetut ruuantähteet, taskusta roikkuvat kuulokkeet, marsun karvat, vaatteet... Ihan kaikki yritetään aina syödä.
Meillä lampaat ovat kerran myös eksyneet metsään. Kanikin osaa tulla metsästä takaisin omia jälkiään, mutta lammas ei. Etsintöjen jälkeen pihasta kadonneet lampaat löytyivät metsässä sijaitsevan lähteen puukannelta. Luulivat ilmeisesti olevansa karsinassa.
Pässeilläkin oli joskus vaikeaa. Ennen kerintää tultiin hyvin toimeen, mutta kerinnän jälkeen ei enää tunnistettu toisia. Tappeluhan siitä sitten syntyi.
Ja kuinka monta kertaa jokin lammas on löydetty pussi tai ämpäri päähän juuttuneena.
Todisteita lampaan tyhmyydestä löytyisi niin paljon, että niistä kirjoittaisi vaikka kirjan.

Onneksi tyhmästä eläimestä on jotakin iloakin. Ruuan perässä lammas nimittäin hyppää vaikka esteitä.
Lammas agility onkin meillä jokakesäinen harrastus.

Koneelta löytyi pari vuotta vanha video estehyppelystä. Videolla esteet ovat todella korkeita, sillä silloin lampaat olivat vielä nuorempia ja ketterämpiä. Nykyisin hypitään enää pieniä ristikoita.
Teksteistä tai musiikista ei kannata välittää, video on tehty aikoinaan petsieen laitettavaksi. En nyt jaksanut alkaa videota paremmaksi muokkaamaankaan.



Oikeastaan vain mielikuvitus on rajana lampaiden "hyötykäytössä".
Kun hankkii parisataa lammasta, muutaman bordercollien ja runsaasti jouluvaloja, voi saada aikaan jotain hauskaa...


tiistai 28. elokuuta 2012

On se vaan niin vaikeeta

Nimittäin vessalaatikon käyttö.

Siivosin tänään nuo kaikki pupujen häkit oikein perusteellisesti.
Poikien koppi sitten näytti tältä...


Eli papanat ja pissat olivat ympäri koppia ja oikein varomalla oli varottu papanoimasta vessalaatikkoon. Ilmeisesti sitten nukkuvat tuossa laatikossa, kun ainoastaan se oli puhtaana pidetty.
Noh, nämähän nyt vielä opettelevat vessan käyttöä. Viimeksi kun siivosin, olivat kuitenkin kaikki jätöksensä tehneet juuri tuohon kulmaan, johon vessalaatikon sitten laitoin. Mutta eihän sitä aina voi tajuta.
Siivosin sitten koko kopin ja laitoin hieman pissaisia puruja tuohon laatikkoon, jos vihjeestä ymmärtäisivät.

Oli muuten aika mielenkiintoista siivota tuota koppia, kun kaikki kolme tunkesivat syliin istumaan.
Pörrö yritti myös karata, kun kopin katto oli kerrankin pois paikoiltaan. Aika kova pupu kun hyppää paikoiltaan 80cm korkeuteen. Onneksi sain ilmasta kopin ennen kuin mätkähti samalta korkeudelta maahan.


Vertailun vuoksi kuva Rollen kopista ennen siivousta. Vain muutama hassu papana muualla kuin vessassa.
Rollellekkin tuo vessan käyttö oli kyllä todella hankala juttu, sillä aloitti kunnolla sen käytön vasta keväällä ulkohäkkiin muuttaessaan. Melkein vuoden sai siis sitä opettaa ennen kuin tajusi jutun jujun.


Luna oli siivousten ajan häkin toisessa osastossa ja ehti kaivaa mukavan kokoisen kuopan. Ilmeisesti yritti päästä tuosta verkon ali oman osastonsa puolelle. :)

Vaikka syksy onkin alkamassa, nautitaan meillä vielä luonnon antimista. Niin kauan kuin ulkoa saa vihreää, ei kaneille, marsuille ja kotiloille osteta melkein ollenkaan kaupasta tuoreruokaa.

Amatrix

Viola

Matofarmilla menee tällähetkellä oikein hyvin. Koppiksia on ennätysmäärä ja uusia matoja munitaan jatkuvasti. Ensikesään mennessä näitä toivottavasti riittää myyntiinkin saakka.


maanantai 27. elokuuta 2012

Kesämuistoja

Kesä taitaa olla valitettavasti takana päin. Vaikka ulkona onkin vielä melko lämmintä, alkaa syksyn merkkejä olla jo havaittavissa. Viimepäivät ovat olleet varsin sateisia ja lehdet puissakin alkavat muuttua keltaisiksi.
Vaikka koko kesä varsin sateinen olikin, mahtui mukaan myös kauniita päiviä.



Ensin syntyi pupuja...


Mutta isä kani ei ollut tyytyväinen tähän määrään...


Joten syntyi lisää pupuja


Pulukin halusi lapsia, ja teki pesän pihatuijaan


Lampaat eivät halunneet lapsia, mutta ulos sen sijaan kyllä. Aluksi varovaisesti villapaidat päällä...


Ja helteiden tultua villapaidat jätettiin pois. Kissankin mielestä oli viimein tarpeeksi lämmintä ulkoiluun


Äiti kani vietti mielellään laatuaikaa ilman lapsia



Myös marsut lähtivät nauttimaan ulkoilmasta



Ja Mersu nimitettiin pupujen kummisedäksi


Puput kasvoivat koko ajan...


Sitten ekat puput olivatkin jo isoja...



Kuten kohta myös toiset puput



Kukkapenkit koitettiin tietenkin tuhota mahdollisimman hyvin



Ja lenkillä käytiin tietenkin joka välissä


Sitten vain odotellaan ensikesää...

perjantai 24. elokuuta 2012

Uusi rakennusurakka

Tänään aloin rakentaa uutta, pienehköä häkkiä talveksi. Viime talvena meillä oli vain 4 kania, mutta nyt kun määrä tulee talvella olemaan 7, niin alkaa tilat loppua kesken. Luppajengi saa asua talven tuolla koppihäkissä ja Jiri ja Rolle kerroshäkissä. Jäljelle siis jää vielä Luna (kun todennäköisesti ei saada sitä luppiin tututettua) ja Paskis (jolle ei ole vieläkään keksitty kunnollista kutsumanimeä). Yksi kani menee kyllä tarpeen vaatiessa lampolassa vapaanakin, joten yksi häkki pitää nyt ainakin valmiiksi saada.
Niinpä aloin nyt sitten rakentaa tuollaista kaksikerroksista häkkiä, jonka mitat ovat jotakin 100cm x 50cm luokkaa. Aika pieni, mutta kaksi kerrosta tuo lisätilaa.

Lisää kuvia tulee, kun häkki alkaa valmistua
Kerroshäkki pitää myöskin korjata ja ainakin yläosaan vaihtaa vahvempi verkko. Rolle kun ei tavallisen kanavarkon takana pysy.

Rumba puuttuu kuvasta
Pupujen häkkijärjestelyt ovat taas hieman muuttuneet. Koppihäkissä asuu enää lupat ja ruskea naaraspoikanen. Pojat otettiin erilleen viime lauantaina ja laitettiin asumaan Pörrön kanssa.
Pojat sitten menivät tuohon häkkiin missä Luna ennen oli ja Luna muutti tuohon missä Pörrö asui.
Hienosti tulivat pikkupojat Pörrön kanssa toimeen. Pörrökin on poika, mutta vain kuukauden pienempiä vanhempi, joten mitään riitoja ei ole tullut.
Klooni haetaan sitten viikon päästä ja sovittiin ostajan kanssa että ottaa samalla myös tuon Pörrön. Uudessa kodissa kun ei muita kaneja ole, joten on mahdollista että kaksi poikaa tulee aikuisenakin toimeen keskenään.

Poikalauma, eli Klooni, Paskis ja Pörrö
Lampola meillä on edelleen tyhjentämättä, joten kiire alkaa tulla. Isin hommia tuo tyhjennys kuitenkin on, eli itse en siihen pahemmin voi vaikuttaa. Olisi ollut kyllä kiva tuo lampola tyhjennyksen jälkeen myös pestä, mutta eipä taida onnistua. Lattian korjaustyötkin siirtyy ensikesään.

Karoliina
Marsut pääsivät tänään taas vaihteeksi käymään ulkona. Pian alkaa noiden ulkoilut olla ohitse, kun eivät kamalan viileässä ilmassa tarkene.
Luppajengi adoptiolapsensa kanssa kävivät vuorostaan sisällä juoksentelemassa. Luppien jälkeen myös Rolle kävi sisällä. Luna ulkoili valjaissa ja poikaryhmä pääsi kanipuistoon (metsään aidattu alue) temmeltämään. Jiri jäi ilman liikuntaa, mutta pitää se sitten huomenna päästää ensimmäisenä vapaaksi.

Luna

tiistai 21. elokuuta 2012

Valokeilassa Peto



Nyt aloitan viimein tekemään näitä erikoispostauksia, joissa jokaisessa esittelen jonkin meidän eläimistä hieman tarkemmin. Peto pääseekin nyt sitten ensimmäisen esittelypostauksen päätähdeksi, kun siitä ei muuten tule blogissa kamalasti kirjoiteltua.
Peto pentuna

Peto tuli meillä loppukesällä 2000. Olimme etsineet jo jonkin aikaa lähistöltä kissanpentuja, kun kuulimme että erään tuttumme kissat olivat saaneet kaksi pentuetta. Yhtenä kauniina päivänä sitten suuntasimme koko perhe kissoja valitsemaan. Noiden kahden eri pentueen pikkukissat olivat sohvalla rivissä nukkumassa ja siskomme kanssa saimme molemmat valita mieleisemme poikaset. Itse valitsin pitkäkarvaisen poikasen ja siskoni lyhytkarvaisen mustan. Ulkonäön perusteella pennut olivat siis hyvin varmasti eri pentueista. Kotiin kissat vietiin vapaina autossa. Onneksi matka ei ollut kuin muutamia kilometrejä. Itse ei kissoille jostain syystä nimiä keksitty, joten äiti nimesi ne Pörröksi ja Pedoksi.

Emme tuolloin vielä tienneet kissanpentujen oikeaa luovutusikää, eikä myöskään ihmiset joilta kissat haettiin. Siksipä ne tulivat meille reilusti alle 12 viikkoisina. Ehkäpä juuri tämän takia Peto leimaantui jo pentuna täysin siskooni.
Miisu, Pörrö ja Peto

Kissoja ei tajuttu leikkauttaa ajoissa, joten seuraavana kesänä meille syntyi 4 kissanpentua. Videollakin on todisteita siitä, kuinka Peto ja Pörrö olivat hyvissä väleissä vielä muutama viikko ennen synnytystä. Pentujen syntymän jälkeen Peto kuitenkin alkoi vihata Pörröä. Myöskään pennuista (joiden isä siis oli) se ei koskaan pitänyt, vaan läpsi niitä aina surutta, mikäli pennut liian lähelle tulivat.
Syksyllä kolme pennuista lopetettiin, sillä niille ei yrityksistä huolimatta saatu koteja löydettyä. Yksi tyttöpentu kuitenkin jäi, ja se sai nimekseen Miisu. Miisua Peto vihasi vielä tuplasti enemmän kuin Pörröä ja löylyttikin sen aina kunnolla tasaisin väliajoin.
Kun Miisu oli riittävän vanha, koko kolmikko käytiin leikkauttamassa. Petoa ei asia pienen alkujärkytyksen jälkeen juurikaan haitannut.

Juhannus 2011

Viisivuotiaana Miisu  katosi ja Pörrö ja Peto jäivät kahdestaan. Parin välit alkoivat taas hieman parantua, mutta hyviä kavereita niistä ei enää koskaan tullut.
Viikko ennen jouluaattoa 2009 Pörrö kuoli ja Peto sai jäädä talon ainoaksi kissaksi.
Peto on vanhentunut viimevuosina kovasti, ja onhan kollilla ikääkin jo 12 vuotta. Muita kissoja se ei voi sietää ja tämän vuoksi meille ei toista kissaa ole hankittu. Peto saa elää elämänsä loppuun ainoana kissana.


Peto tosiaan jo pentuna leimaantui siskooni, joka oli 5-vuotias kissan saadessaan. Peto haluaa aina ehdottomasti nukkua juuri siskoni vieressä, muihin se turvautuu vain hätätapauksessa. Jos siskoni on yli 2 päivää poissa kotoa, Peto hätääntyy täysin ja etsii kadonnutta "äitiään" ympäri taloa kamalasti mouruten. Erityisen vaikeaa kissalle on ollut se, kun siskoni asuu nykyään viikot koulun asuntolassa.
Kun sisko sitten tulee perjantaina kotiin, kissa on jatkuvasti kiinni hänessä kuin takiainen. Välillä kissalta eivät saa muutkaan hetken rauhaa, se kun tykkää kovasti tulla syliin ja leipoa. Mitä vähemmän on vaatteita päällä, sitä varmemmin tulee syliin ja upottaa kyntensä vaikkapa paljaaseen jalkaan.


Ulkonäöltään Peto on varsin siro, ei ollenkaan kollimainen. Nuoruudessaan se oli välillä hyvinkin pulskassa kunnossa, mutta viime vuosina paino on pysynyt siinä vajaassa 5 kilossa.
Hauska piirre Pedossa on se, että sen alaleuasta puuttuu palanen. Tämän puuttuvan palan vuoksi Pedon kieli on aina osittain ulkona. Vamma on ollut kissalla pennusta saakka, eikä se ole koskaan sen elämää haitannut. Joidenkin ruokien (esim. kinkunsiivujen) syönti tosin on joskus hieman hankalaa.

Kun Peto tapasi Rollen...

Kuten jo aiemmin mainitsin, Peto vihaa valtavasti muita kissoja ja eläimiä ylipäätään. Marsujen ja kanien tulo on ollut sille kova paikka. Mersu on ainut eläin, jonka kanssa Peto tulee toimeen. Marsuherra ei nimittäin antanut kissalle periksi, vaan nosti itsensä arvoasteikolla kissaa ylemmäksi. Tästä johtuen Peto pelkääkin Mersua jonkin verran, mutta oikein turhautuneena saattaa sitä silti muutaman kerran läpsäistä. Viola ja kanit sen sijaan on Pedon mielestä kivoja leluja, joilla voi vaikka pelata jalkapalloa tilaisuuden tullen.

Kissannami poseeraus

Ruuan suhteen Peto on hyvin vaatimaton. Se ei kelpuuta lautaselleen märkäruokaa, vaan raksut ovat ainut syömisen arvoinen ruoka. Peto on kuitenkin erittäin kateellinen kaikesta mitä siskoni syö ja haluaakin aina oman osuutensa ruuasta. Sille kelpaa lähes kaikki; rahka, jukurtti, keksit, sipsit, lihapiirakat, voileivät... Käytännössä ihan kaikki, mitä se näkee siskoni syövän.
Pedolla on ollut n. 1½ vuotta paha riippuvaisuus Whiskas kissannameihin. Se tunnistaa namirasia jo pelkän ulkonäön perusteella ja rasiaa rahisuttamalla se tulee takuu varmasti luokse. Aina kun nameja on, se vaatii niitä koko ajan ja ihan kaikilta. Siksi namirasia kestääkin harvoin paria päivää pitempään.

Toivon mukaan tämä varsin persoonallinen kissa pysyy keskuudessamme vielä monet vuodet. :)

maanantai 20. elokuuta 2012

Ruokaa vähäksi aikaa


 Tänään haettiin Agrimarketista RR säkki kaneille, kun pikkupussit ruokaa tuntuvat kuluvan vähän turhan nopeasti tälläisellä laumalla. Tähän saakka ovat syöneet Lottie pellettiä, johon on säästösyistä sekoitettu jonkiverran erilaisia siemensekoituksia. Pikkupusseja saa kuitenkin olla ostamassa jatkuvasti, vaikka hyvin vähän noille pellettiä/siemensekoitusta annetaan.

RR kanssa olen ollut tekemisissä jokaisessa työssäoppimispaikassa, joten jo pitkään on ollut tarkoituksena alkaa omillekkin pupuille sitä syöttämään. Lähistöllä sitä ei kuitenkaan ole ollut saatavilla, ja ilmeisesti ihan lähiaikoina on tuonne meidän paikkakunnan Agrin valikoimiin tullut. Nyt sitten katselin viimeviikolla netistä, että pitäisi tuoltakin löytyä. Ja tänään sitten käytiin säkki hakemassa.
Myös marsut saavat tuohon ruokaan siirtyä, kun kerran niillekkin hyvin sopii (C-vitamiinia tuohon tosin ei ole lisätty).
Pienet maistiaiset kaikille annoin. Ainoastaan Jiri ja Mersu alkoivat syödä empimättä, muut hieman haistelivat ihmeissään. Eivätköhän kuitenkin tuohon totu, kun aluksi vanhan ruuan sekaan sekottaa.

Marsujen häkit tuli myös tänään siivottua, sekä osa kanien häkeistä. Kohta pitäisi alkaa noita kanien sisähäkkejä lampolassa kunnostaa (+tehdä pari uutta) kun Rolle laittoi kerroshäkin viimetalven aikana remontti kuntoon.

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Lauma vain harvenee

Eilen tosiaan lähtivät nuo kaksi pörröistä naarasta maailmalle. Somerolle muuttivat, leikatun hermeliiniherran kavereiksi.

Tänään sitten lähti myös Panda, hyvin nopealla varotusajalla. Tänään tosiaan ostajan kanssa vasta oltiin yhteyksissä, mutta kun tuossa melko lähellä asuu, niin tuli sitten samantien hakemaan.
Panda pääsee viettämään tallikanin elämää.

Panda kuvassa oikealla
Tuo Klooni on myös varattu ja mikäli kaikki menee hyvin se haetaan parin viikon päästä uuteen kotiin. Klooni on yllä olevassa kuvassa vasemmalla.

Nyt siis pupuja on enää kymmenen kipaletta, joista seitsemän on omia. Myytäviä on jäljellä siis enää kolme, joista yksi on jo varattu. Kaksi pupua siis enää myymättä (Pörrö ja sileäkarvainen naaras). Noistakin tosin ainut kiireellinen tapaus on tuo Pörrö, naaras voi tarpeen tullun meille jäädä pysyvästikkin.

perjantai 17. elokuuta 2012

Pupujen maailmanvalloitus ja muita löpinöitä

Kaksi pupua tuosta Lunan poikueesta lähtee huomena uuteen kotiin. Omaan kotiin pääsevät muuttamaan naaraat nimeltä Makoisa Metsämansikka ja Kasteinen Kesäheinä.
Tänään valmistauduttiin pupujen hakuun muuttelemalla väliaikaisesti hieman häkkijärjestelyjä. Lunan muksut hoitotäteineen kun asuvata virallisesti tuolla naveton koppihäkissä. Tuonne alas ei kuitenkaan voi ketään viedä pupuja katsomaan, sillä lampaat sattuvat asumaan siinä vieressä. Lampaat eivät oikein osaa esiintyä edukseen vieraiden ihmisten läsnäolossa (eivätkä varsinkaan tuttujen), vaan määkivät kurkku suorana vaikka tarhassa olisi puolet heinävaraston paaleista. Kolmen lampaan kanssa ei taas ole järkevää alkaa kilpaa huutamaan, joten helpompi on pysyä mahdollisimman kaukana laumasta.
Kesäheinä

Metsämansikka

Huomisen jälkeen pitäisi sitten löytää koti vielä neljälle pupulle. Todella paljon näistä on kyselty, mutta 90% kyselijöistä ei enää vastaa viesteihin. On suoraan sanoen hyvin ärsyttävää, kun varataan pupuja ja lupaillaan kovasti hakea, mutta sitten kadotaan kuin maan alle. Ainoastaan yksi henkilö on laittanut viestiä ja kertonut löytäneensä jo kanin lähempää. Kaikki loput ovat vain yksinkertaisesti jättäneet vastaamatta. Jos uskaltaa kaneista kysellä, niin kyllä sitten pitäisi uskaltaa myös sanoa jos ei pupua voi/haluakkaan ottaa. Hävettää oikein aikuisten ihmisten puolesta.
Toinen äärimmäisen ärsyttävä kyselijäryhmä ovat noin 9-11 vuotiaat lapset, jotka ominpäin ovat kania etsimässä. Suosittelen kysymään ensin vanhemmilta a) luvan kanin hankintaan ja b) mikäli lupa löytyy, kysymään onko kani sellaisella etäisyydellä että se on mahdollista hakea.
Hirmu hauskaa viestitellä toisella puolella Suomea asuvia lasten kanssa, jotka eivät todellakaan ole kania täältä asti hakemassa.
Eli järki käteen ihmiset!

Mersu oli eilen varsin aktiivinen ulkoilija. Ensinnäkin se tuli avoimesta ovesta portaille asti, mitä se ei ole tänäkesänä vielä tehnyt kertaakaan. Ulos nurmikolle päästyään Mersu lyllersi ympäri etupihaa, käyden välillä autojen alla ja välillä kukkapenkissä (tietenkin vahdittuna, jottein syö mitään). Tänään poika olikin sitten vähän väsyneempi.

tiistai 14. elokuuta 2012

Vilinää pihalla

Limona, Tilda, Rumba ja Lunan lapsoset olivat taas tänään vapaana pihalla juoksentelemassa. Suunnilleen tunnin taisivat taas vapaana olla. Hain myös Pörrön mukaan, mutta poika oli tietenkin valjaissa. Aluksi meni hyvin muiden mukana, mutta sitten muut (varsinkin urospoikaset ja Tilda) alkoivat hätyytellä Pörröä sen verran, että laitoin sen sillä hetkellä tyhjillään olleeseen koppihäkkiin.
Kun sitten aloin laumaa taas koota yhteen, jäi viimeiseksi Limona ja Panda (musta perhonen urospoikanen). Niitä saikin sitten hetken pyydystää. Limona keksi lopulta juosta talon alle, aina kun olin pääsemässä lähelle. Hain sitten Rollen valjaissa paikalle houkutuskaniksi. Limona tietenkin tuli sitten heti Rollea katsomaan ja sain samalla sitten neidinkin kiinni.
Pupulauman juoksutuksen jälkeen siivosin etupihan häkit ja samalla juoksutin vapaana kaikki muut puput paitsi Lunan.

Itsellä jäävä pikkupoika <3

Pörrö ja Tilda

Tilda ja takana kurkkii naaras poikanen


Rumba lepäilee


Tunnin juoksentelun jälkeen...
Tuo alin kuva kyllä kertoo vahvasti siitä, että kani on laumaeläin. Kun tuon 9 pupun jengiä on tullut seurattua, niin kyllä huomaa miten kani nauttii saadessaan olla isossa laumassa.

Pörröinen, valkoinen naaras ja pörröinen mada naaras muuten haetaan lauantaina uuteen kotiin. Itse en kuitenkaan taida silloin kotona olla, kun olen taas viikonlopun tallilla lomittamassa.

Jokin aika sitten tuli ostettua kauan suunnitelmissa ollut aktivointipallo pupuille. Hyvin hoksasivat heti mistä on kyse. Ei voi muuta kuin suositella muillekkin kaninomistajille.


Keksittiin muuten pari päivää sitten kiinnittää lampaiden paali aitaan kiinni. Nyt lampaat eivät saa sotkettua heinää ja pärjäävät pitempään yhdellä paalilla. ;)

maanantai 13. elokuuta 2012

Ohjeita valokuvamalleille

1. Aukinainen suu ei näytä kuvissa kovin hienolta. Kun kuvaaja pyytää sanomaan "muikku", ei suuta ole tarkoitus avata niin suureksi kuin vain leuat antavat myöten.

Tämä nyt sitten on hieno kaverikuva?

Tarkoitus on näyttää marsulta, ei mursulta



2. Älä syö silloin, kun sinua kuvataan. Välipalat on syytä jättää suosiolla kuvaustauoille.
Varmasti ne banaaninkuoret maistuivat hyviltä, mutta eivät oikein sovi kuvaan.

3. Tyydy kuvissa normaaleihin kuvakulmiin. Vaikka erikoiset kuvakulmat voivat tuntua hauskoilta, ne eivät välttämättä anna kovin imartelevaa kuvaa sinusta...
Hmm...

Kana vai dinosaurus?

4. Pysy paikoillasi kuvattaessa. Liikkuvasta kohteesta on vaikea saada edustavia kuvia.

5. Älä yritä tunkea liian lähelle kameraa. Kuvaaja varmasti osaa zoomata itse sopivalle etäisyydelle.
muumiko se siinä?

6. Pidä poseeraus asennot normaalien rajoissa. Erikoisemmat asennot jätetään vaikka sirkukseen. 


Katse on hyvä, mutta etupäätä ylempänä oleva takapää ja ristissä olevat etujalat eivät niinkään...