maanantai 24. heinäkuuta 2017

Missä olet Helmeri?


Tasan viikko sitten tapahtui jotakin mitä ennen ei tässä kanilassa ole käynyt. Yksi kaneista katosi. Viikon ajan on tullut aina ulkona ollessa katseltua josko Helmeristä näkyisi vilaus jossakin, mutta jälkeäkään ei ole vastaan tullut.

Helmerin naapurihäkissä majaillut Rasmus on koko kesän kaivellut tunnelia, sillä se on niin pieni että oli onnistunut mahtumaan pohjaverkon läpi kaivamaan maan alle. Olen antanut pojan pitää kaninkolonsa, sillä tunnelin suunta on ollut koko ajan alaspäin. Reilu viikko sitten Rasmus olikin kuitenkin aamulla vapaana pihassa. Oletin tottakai että nyt on tunnelin suunta lähtenyt kohti maan pintaa ja poika on sitä kautta paennut. Täytin siis tunnelin uudelleen ja laitoin päälle vielä kumimaton jotta kaivelu ei enää onnistuisi. Varmuudeksi vaihdoin vielä Helmerin Rasmuksen häkkiin ja Rasmuksen Helmerin häkkiin, sillä kun jostain on kerran karkuun päästy, kani muistaa sen ja yrittää pian uudelleen. Seuraavana aamuna kuitenkin myös Helmeri oli kadonnut häkistä. Tämän myötä selvisi, että Rasmus olikin paennut verkkoon tehdyn reiän kautta, eikä suinkaan tunnelin. Myös Helmeri oli huomannut reiän verkossa ja lähtenyt samaa reittiä. Ihmettelin kyllä miksi häkin ulkopuolelta ei löytynyt kolon toista päätä, mutta koska häkin takana on korke ruoho, ajattelin kolon suusn katoavan sen sekaan. Verkkoja ei siis tullut tarkemmin katsottua kuin vasta Helmerinkin karattua.

Nyt kun viikon päästä katoamisesta ei Helmeriä ole vieläkään näkynyt, alkaa olla aika epätodennäköistä että se missään enää hengissä olisi. Paljonhan kanikarkulaisia näin kesäisin tuntuu olevan ja osa löytyy hyvinkin kaukaa kotoaan. Tässä tapauksessa olisi kuitenkin aika epätodennäköistä, että Helmeri olisi omasta pihasta lähtenyt pois. Kaneja kun pihassa sen verran paljon asustelee, että vapaana ollessaan ne lähinnä kiertelevät häkiltä toiselle muita kaneja kasellen. Valitettavasti todennäköisintä on, että Helmeri on lähtenyt jonkin petoeläimen matkaan.

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Jättikani nuorisoa

Viimeksi poikasia kuvatessa jäi Rionan poikaset välistä, joten tällä kertaa on niiden vuoro päästä esille. Neljä poikasta kotona vielä asustelee, kolme poikaa ja tyttö. Jättikaneille löytyy aina vähän heikommin koteja ja tällä hetkellä kaneja on kaikkialla niin paljon tarjolla että sekin vielä vaikuttaa asiaan. Mutta tilaa riittää eikä näistä ole mikään kiire eroon tietenkään päästä.

Yksi pojista on muuttunut kokonaan luppakorvaksi ja on varsin nätti ilmestys. Luonteeltaan se on myös kaikkein ihanin tapaus. Muut ovat ainakin vielä pystykorvaina pysyneet, joskin niilläkään ei ihan puhtaasti pystyt korvat ole, vaan hieman sivuille sojottavat.

Poikaset ovat vielä elelleet nelikkona. Nällä oli karkailuongelmaa ulkohäkissä, joten ovat siitä asti olleet sisätiloissa. Käytössä näillä on jättityttöjen sisätila, jossa tyytyväisinä elelevät yhdessä viiriäisten kanssa. Viiriäiset ovat toki omassa häkissään, eivät sentään kanien seassa juoksentele.

 Rionan lapset

u. Poltergeist

u. Sinister

n. Halloween

u. Dead Silence
Ranskalaiset 

Näitä tuoreimpia ranskanluppavahvistuksia yritin myös kuvata, mutta jälleen tulin siihen tulokseen että kyseinen rotu on ärsyttävämpiä kuvauskohteita. Niillä perusasento on olla matalana lättynä, jolloin korvat taittuvat tyhmän näköisesti. Täytyy toisella kertaa päästää lupat aitaukseen kuvattavaksi, silloin saattaa parempiakin poseerauksia olla tarjolla.

Sallander poika on vielä kunnollista kutsumanimeä vailla, sillä sen virallinen nimi on turhan pitkä enkä ole siitä mitään sopivaa saanut väännettyäkään. Ruskealle tytölle nimi oli helpompi kekiä. Virallisesti se siis on Mindy, mutta koska en oikein ole ikinä kyseisestä nimestä tykännyt, tuli kutsumanimeksi Mandy. Ainoastaan yhden kirjaimen ero virallisen nimen ja kutsumanimen välillä.

Poika on todella komea ranskiksen alku, joten sen uskoisin kasvavan kivan isoksi. Näillä kahdella ranskiksella on ikäeroa tasan viikko, mutta siitä huolimatta poika on valtavasti Mandya isompi. Mandylle ei oikein tunnu painoa kertyvän, eikä se ole vielä saavuttanu edes kahden kilon painoa. Syynä saattaa olla että pelletti maistuu sille huonosti, eikä pelkällä voikukalla ja kuivaheinällä jättikani oikein kasva. Toivottavasti kuitenkin vielä kirisi painossa ja ainakin siihen viiteen kiloon yltäisi.






Viimeisenä vielä vähän Wilman poikueen kuulumisia, vaikkakin vain puoliksi jättejä ovat, eivätkä otsikkoon ihan liity. Poikaset täyttivät tänään kolme viikkoa ja yllättäen kaikki yhdeksän ovat edellen hengissä. Sukupuolia en ole ihan juuri katsonut, mutta ainakin viime kertaan asti joukossa on ollut kolme poikaa ja kuusi tyttöä. Mikäli eivät enää tuosta muutu, niin tämä on ensimmäinen poikue joiden sukupuolet olen katsonut oikein jo päivän ikäisiltä poikasilta. Niin se taito vain kehittyy. Ensimmäisiltä poikasilta oli vaikea tunnistaa sukupuolia vielä neljäviikkoisinakin, mutta hiljalleen sukupuolten katsominen on onnistunut jo nuoremmiltakin.

Normaalisti olen tämän ikäisistä poikasista jo ottanut yksilökuvia, mutta nämä saavat nyt vielä ainakin viikon kasvaa ennen kuvausta. Poikueessa kun on viisi täsmälleen saman näköistä keltaista poikasta, niin menisivät vain sekaisin kuvissa. Kuvaan siis vasta kun saavat kynsilakkamerkit korviinsa ja pystyn tunnistamaan kuka on kukin. Neljä japsia sentään on helppo erottaa toisistaan, ne kun ovat aina uniikkeja kuvioinniltaan.



tiistai 18. heinäkuuta 2017

Kotieläinpuistossa















Viiriäis-ranskanluppa reissun lisäksi viikonloppuun mahtui vierailu Kiviniityn Kotieläinpuistossa, joka sijaitsee mukavasti tässä suhteellisen lähellä. Siellä on siis kätevä käydä aina siinä vaiheessa, kun tulee tunne etteivät päivittäin nähdyt kanit, marsut, lampaat, vasikat ja hevoset riitä, vaan haluaa nähdä niitä vielä lisää ja jopa maksaa siitä. Löytyy puistosta toki onneksi niitäkin eläimiä mitä ei ihan joka päivä vastaan tule. Kolme vuotta sitten olen tainnut puistossa viimeksi käydä ja nyt tuli idea sinne taas lähteä kun uutena lajina Kiviniittyyn oli tullut aasit. Todella kivat aasit olivatkin!

Kaneja oli näytillä kivasti erilaisia, neljä pikkukaniristeytystä, kääpiöluppa, kaksi belgianjättiä, kaksi ranskanluppaa ja saksanjättischeck. Kuvia kaneista ei valitettavasti tullut otettua, sillä ne tuntuivat olevan pikkulasten suosikkeja ja tarhojen ympärillä oli kovasti väkeä koko ajan. Tämä huomioon ottaen onkin vähän harmi ettei suurin osa kaneista ollut kovin kiinnostuneita lasten tarjoamista voikukanlehdistä. Omasta laumasta kun löytyisi niin paljon parempia kotieläinpihapupuja.

Marsuja on tietenkin myös aina mukava nähdä, mutta niille oli ilmestynyt uusi tarha, joka ei ihan niin hyvin suunniteltu ollut. Ennen marsuilla oli suojaisat häkit normaaleilla marsunmökeillä varustettuna, mutta nyt niillä oli iso ja avara tarha, jonka keskellä oli koirankopin kokoinen mökki. Eipä marsuja siis paljoa liikkeessä näkynyt, vaan tuntuivat mieluummin pysyvän sisällä kopissaan. Yksi valkoinen tyyppi sentään ruokapaikalla.

Pieniä miinuksia lukuun ottamatta puisto on kyllä muuten mukava paikka vierailla, joten kannattaa pistäytyä mikäli Sastamalan suunnalla liikkuu!

lauantai 15. heinäkuuta 2017

Uusia otuksia




Aamupäivästä oli vuorossa hieman ajelua, jonka seurauksena laumaan saatiin täydennystä. Ensimmäisissä kuvissa esiintyy viiriäiset, jotka ovat nyt ensimmäisiä lintuja joita tauon jälkeen porukkaan liittyy. Kanoja ja ankkoja on vielä tulossa, kunhan sopivia löytyy. Viiriäisiä tuli viisi viiden viikon ikäistä nuorta. Sukupuolet niillä ei täysin varmoja ole, mutta kasvattaja katsoi että kanamaisilta vaikuttavat. Lisäksi mukaan tuli erisukuinen vuoden vanha kukko (ensimmäisen kuvan otus). Viiriäiset kehittyvät nopeasti, joten piakkoin olisi muniakin mahdollisesti jo luvassa! Hautomakone taytyy myös laittaa tilaukseen jossakin vaiheessa, jotta parvea on mahdollista lisätä omista poikasista.

Näin aluksi viiriäiset asuvat perus tehdashäkissä, mutta kunhan lampolan remontti alkaa, saavat ne isomman asumuksen. Häkki tuli sijoitettua sen verran huonoon paikkaan, että kuvia en porukasta oikein saanut. Myöhemmi tulossa kuitenkin vielä parempia kuvia!



Samalla reissulla kyytiin hyppäsi myös toukokuun alussa syntynyt ranskanluppapoika. Väriltään poika on sallander, eli ihan uusi lisäys kanilan värikarttaan. Poika on ihanan isokokoinen, eli tästä tulee varmasti iso. Kerrankin tuli siis löydettyä kasvattaja joka on todella osannut ruokkia jättikania poikasena. Viralliselta nimeltään poika on Donizi, mutta kutsumanimi on vielä hakusessa.