maanantai 25. syyskuuta 2017

Muualta tulleet

Viikonloppuna kuvattavaksi päätyi useampikin kani. En kuitenkaan kaikki kuvia kerralla julkaise, eli samantyylisiä kuvia on vielä jatkossa luvassa lisää. Tähän ensimmäiseen erään pääsivät kesällä kanilaan muualta muuttaneet tyypit, eli kaksi hopeaa ja kaksi ranskalaista.

Kamilan Viola "Viola"




Donizi



Mindy "Mandy"




Kamilan Roosa "Roosa"




Porin näyttelyt lähestyvät ja tästä porukasta mukaan on ainakin Roosa tulossa. Painoa sillä alkaa olla sen verran hyvin, että tytön kehtaa ilmoittaa ulkomuotoon. Lisäksi pahin kiukkuikä vaikuttaisi olevan ohitse, joten eiköhän tyttö pääse myös pet-pöydällä piipahtamaan. Yleiskunnosta sen olettaisin saavan aika hyvät pisteet, onhan tyttö hyvin muhkea ilmestys. Käsiteltävyys onkin sitten ihan toinen juttu, mutta sitäkään ei oikein etukäteen pysty sanomaan miten näyttelytilanteessa käyttäytyy. Viola luultavasti ei Poriin mukaan tule, sillä ulkomuotoa ajatellen sillä saisi olla vähän enemmän painoa ja pettiin taas on jo useampia kaneja suunnitelman mukaan ottaa, joten jostain täytyy karsia. Täytyy kuitenkin vielä seurailla miten paino kehittyy, jos vielä joku yllättävä kasvuspurtti ehtii tulla, niin saattaa Violakin ulkomuotoon päätyä.

Ranskanlupista Mandy saattaa tulla pettiin, mutta varmuutta ei vielä ole. Donizia olin vähän suunnitellut ulkomuotoon ilmoittaa, mutta kesän aikana se on saanut rusketusta eikä välttämättä sen takia kovin hyvin pärjäisi. Painoa pojalla on nyt aika tarkkaan neljä kiloa, Mandyn paino taasen laahaa edelleen vähän jäljessä. Ihan hyvän näköisiä ranskoja alkavat kuitenkin olla.

lauantai 23. syyskuuta 2017

Yhdeksän vahinkovaavia

Kuvien muokkaaminen vaikuttaakin olevan jatkossa aiempaa hankalampaa, sillä harmikseni huomasin vuosia käytössä olleen PicMonkeyn muuttuneen kokonaan maksulliseksi. Kyseisellä sivustolla oli helppo ja nopea tehdä kuviin perusmuokkaukset, joten täytyy vain toivoa että vastaavan sivun onnistun jostain vielä löytymään. Bannerit olen aina tehnyt Gimpillä, mutta se on omaan makuun vähän turhan työläs käyttää blogikuvien muokkauksessa. Nämä tämän postauksen kuvat onkin nyt sitten hieman vaisuja muokkaukseltaan, kun ei oikein ollut mitään millä niitä kunnolla olisi muokannut.

Kuvattavaksi päätyivät nämä kanilan nuorimmat asukkaat, eli joukko Justuksen aiheuttamia vahinkolapsia. Nämä ovat nykyään koko porukka Jättiksen hoidettavina ja hyvin yhteiselo sujuu vaikka Fionan poikanen vähän muita vanhempi onkin. Jättityttöjen tarha tosiaan on sellainen, että siellä ei ole poikasten turvallista kasvaa. Poikaset ja Jättis ovatkin siis paremmassa häkissä tarhan vieressä.

Fionan pörriäinen

n. Just One

Jättiksen lapsonen

uros

Rionan pikkupuput

naaras

naaras

uros

naaras

naaras

uros

uros
Poikasista ei kyllä huomaa, että olisivat puoliksi jättejä. Ihan ovat kooltaan ja ulkonäöltään sellaisia, kuin pikkukaniristeytykset. Harjasta näyttäisi suurimmalle osalle olevan kasvamassa, ainoastaan kaksi Rionan poikasta vaikuttaisi ilman tukkaa jäävän. Mielenkiinnolla odottelen millaisia kaneja näistä Rionan lapsista kehittyy, niille kun voi myös luppakorvia ilmaantua. Värien varmistumista odottelen myös, sillä kaksi harmaata ja yksi valkoinen voivat olla joko chinchilloja ja granne tai luonnonsoopeleita ja luonnonsiamsoopeli. Selviää sitten tämän myötä mitä väriä Justus kantaakaan. Poikueessa on myös kaksi muuta jännän väristä tapausta. Toinen on luonnonharmaa uros, joka Jättiksen poikaan verrattuna on hyvin tumma ja tuo enemmänkin raudanharmaan mieleen. Raudanharmaa se ei kuitenkaan ole. Lisäksi poikueen luonnonkeltainen naaras on ennemminkin "luonnon madagaskar" (jollaista väriä ei siis oikeasti ole olemassa). Mada otteriksi sen muuten ristisin, mutta suvussa ei otteria ole. Ilmeisesti kyseessä on siis vain hyvin erikoinen luonnonkeltainen.

Nämäkin on kyllä jälleen hirmu ihania ja hienoja poikasia, joten tulee olemaan vaikeaa niistä luopua. Näille olisi tarkoitus kaikille kodit muualta löytyä, kun eivät tarkoituksella teetettyjä ole, eikä näille mm. mitään kasvatussuunnitelmia ole. Vaikeaa tulee olemaan, mielellään näistä pitäisi vaikka useamman itselle!

maanantai 18. syyskuuta 2017

Siniset sisarukset

n. Sweet Sensation





Saagan siniset tytöt saapuivat kolmisen viikkoa sitten kesäkodista takaisin tänne synnyinkotiinsa. Viikonloppuna sain vihdoin aikaiseksi kuvatakin niitä kunnolla, sillä vasta yksi yhteiskuva niistä on blogissa vilahtanut. Tytöt ovat ulkonäöltään varsin erilaiset, vaikka sinisiä ja samankokoisia kumpikin on. Jo pienenä niiden harjakset olivat aivan erilaatuiset, siitä huolimatta että kummallakin on Mm harjas. Toisella harjas on hyvin pörröinen j toisella taas aika olematon. Luonteeltaan kumpikin on mukavia tapauksia, kesyjä ja energisia tyyppejä.

Tyttöjen kohtalo on vielä vähän avoinna sen suhteen jäävätkö pysyvästi itselle vai etsinkö niille pysyvän kodin muualta. Kasvatuksellista käyttöä tytöillä ei oikein ole, sillä poikueesta kasvatuskäyttöön valikoitui jo Bianca ja Dobby, eikä oikein ole järkeä samaa sukua jatkaa useamman kanin voimin. Lähinnä siis lemmikin virkaa jäisivät omaan kanilaan toimittamaan ja toki olisivat varmasti ensi kesänä tervetulleita takaisin samaan kesäkotiin. Mutta täytyy vielä mietiskellä, kaneja kun tulee muutenkin paljon talvella olemaan.

n. My Remedy





perjantai 15. syyskuuta 2017

Marsupojat








Eemeli ja Lennart ovat asustelleet yhdessä nelisen kuukautta. Nyt Lennartkin on jo aikuistunut ja tykkää hurista tytöille, mutta edelleen pojat ovat tulleet oikein hyvin juttuun keskenään. Lennart on muuttunut paljon myös ulkonäöllisesti, sillä saapumisensa jälkeen sillä alkoi nenä ja korvat tummua tummenemistaan. Nyt sillä onkin äitinsä Elsan tavoin mustat korvat ja nokka. Myös jalat (paitsi se yksi valkoinen) ja pallit noudattavat samaa sävyä. Aika hieno ilmestys Lennart kyllä on ja olisi hienoa siitä joskus jälkeläisiäkin saada.

Eemeli on selvästi ollut tyytyväinen kun on taas saanut kaverin kanssa asustella. Se kun ehti jo aika kauan yksinään asua, sen jälkeen kun riitaantui aiemman kämppiksensä kanssa. Riitaantuminen ei tosin ollut Eemelin idea ja hyvin ihastunut se oli edelleen Kasperiin vaikka samassa häkissä ei enää asua voinutkaan. Eemeli on ana ollut aika arka luonteeltaan, mutta kaverin seurassa vaikuttaisi vähän rohkaistuneenkin.