tiistai 19. kesäkuuta 2018

Mytyn seitsemän poikasta

Mytyn poikaset pääsivät eilen kolmen viikon ikään. Monesti tämän ikäiset tykkäävät vielä viettää paljon aikaa pesässä, mutta tämä poikue lähti heti silmien avauduttua liikkeelle. Tähän varmasti vaikuttaa se että poikueen koko on pienelle emälle suurehko. Vaikka Mytty runsaasti ruokaa saakin, ei se välttämättä saa tuotettua maitoa niin paljoa kuin menekkiä olisi. Poikaset ovat siis reippaasti lähteneet etsimään lisäruokaa muualta. Hienosti niille kyllä jo uppoaa kuivaheinä ja ruoho. Pellettikipolle eivät ole vielä eksyneet.

Kolmessa ensimmäisessä kuvassa on poikueen pojat ja lopuissa tytöt. Tässä kohtaa ei vielä ihan varmaksi voi harjastilannetta sanoa, mutta näyttäisi että löytyy sekä harjallista että harjatonta. Harjaksissa on vielä kumpaakin laatua, eli aika hauskoja tulevat vanhempina olemaan. Harvemmin osuu kaikki kolme mahdollisuutta samaan poikueeseen. Onkohan omassa kanilassa mahtanut yksi poikue aiemmin olla, jossa olisi MM ja Mm harjaksellisia, sekä kokonaan tukattomia.

Poikasten nimiteema on jo päätetty, mutta vielä tällä kertaa en nimiä julkista. Niitä sitten seuraavien kasvukuvien yhteydessä.








lauantai 16. kesäkuuta 2018

Alkukevään poikasia

Kevään poikueista on jäämässä kotiin neljä poikasta. Biancan poikueesta kaksi ja Junon sekä Roosan poikueista yksi kummastakin. Pandoran poikasia ei asu kotona yhtäkään, vaan kaikki viisi ovat kesäkodeissa. Kunhan kotiin päin alkavat palailla, niin selviää mikä niistä jää lopullisesti itselle. Fionan poikueesta ei mitään ole kotiin jäämässä, kun poikue ei tarkoituksellinen ollut.

Nyt olisi vuorossa kuvia näistä neljästä kotiin jäävästä. Niiden lisäksi kuvasin luonnonharmaan valkokorvan, kun on niin suloinen tapaus. Poika tulee juhannuksen jälkeen muuttamaan kesäkotiin ja vaikka mieluusti sen itselläkin pitäisin, on pojalle tarkoitus kesän jälkeen etsiä oma pysyvä koti muualta. Nuorison jälkeen kuvasin myös Mytyn poikueen, mutta jätetään niiden kuvat odottamaan omaa postaustaan.

Nelikossa on paljon eroa luonteissa. Freddy on rohkea ja aktiivinen menijä, kun Troy taas on hyvin rauhallinen ja olisi jaksanut tönöttää pöydällä kuvattavana vaikka koko päivän. Freddy ja Miisa voisivat olla esteillekin sopivia luonteensa puolesta, joten täytyy yrittää josko sitä vihdoin tänä vuonna jaksaisi ihan kunnolla panostaa parin poikasen estekoulutukseen. Joka vuosi porukasta pistää aina silmään muutama sellainen kani joista voisi jotain saada koulutettua, mutta kiinnostus lopahtaa aina alkuunsa. Pitkästä aikaa voisi kuitenkin olla kiva kotosalla kaneja hypyttää, kisoihin nyt ei tietenkään olla tähtäämässä. Nuppu on ainoa kani joka on kunnolla esteille opetettu, eikä sitäkään enää ikänsä vuoksi raaski hypyttää.

u. Freakshow's Freddy Krueger



u. Freakshow's Jason Voorhees



n. Freakshow's Miracle "Miisa"



u. Freakshow's Apocalypse Now "Jax"


 
u. Freakshow's Deer Hunter "Troy"



perjantai 15. kesäkuuta 2018

Pikkuiset piikkiöläiset



Alkuviikko tuli vietettyä reissussa ja sieltä palatessa kotona odotti uusia tuttavuuksia, kun hautomossa olleet munat olivat kuoriutuneet. Maatiaiskanoja näistä munista ulos putkahti, tarkemmin piikkiön kantaa. Moni kanaharrastaja myy siitosmunia ja jopa postin kautta niitä toimittavat. Nämäkin munat tulivat postin kautta ja ihme kyllä ihan ongelmitta, vaikka postin toiminta ei niin laadukasta nykyään enää olekaan. Ostin munat Ellun kanat ja munat nimiseltä sivulta, josta niiden tilaaminen onnistuu verkkokaupan välityksellä. Maksukin hoitui Klarna laskulla, eli eipä näiden ostaminen juuri vaatteiden tilaamisesta eronnut. Munat saapuivat hyvin pakattuina, joskin yksi oli siitä huolimatta päässyt rikkumaan. Tämä ei kuitenkaan haitannut yhtään, sillä munia oli paketissa yksi ylimääräinen, eikä se olisi koneeseen mahtunut vaikka ehjänä olisi perille päässyt. Suosittelen ehdottomasti samaa myyjää muillekin siitosmunia kaipaavalle!

Viidestätoista hautomakoneeseen laitetusta munasta lähti kolmetoista kehittymään. Näistä saatiin sitten yksitoista tipua. Kuoriutumatta jääneitä kahta munaa en päässyt avaamaan kun en kotona ollut, joten sitä en tiedä missä kohtaa ovat lakanneet kehittymästä. Postitus aina vähän heikentää munien laatua, mutta ihan hyvä kuoriutumisprosentti näillä silti oli.

Tipujen joukossa on kolme tummaa ja kahdeksan vaaleaa. Tarkemmin värit näkee sitten kun alkaa höyhenet kunnolla kasvaa. Sukupuolten selviämistä saa myös vielä tovin odotella. Kukkoja yleensä kuoriutuu enemmän kuin kanoja, joten kovin montaa kanaa ei tästä porukasta välttämättä vielä saa. Mahdollisesti myöhemmin kesällä voisi vielä toisen koneellisen munia hautoa, mutta nyt on ainakin viiriäiset seuraavana vuorossa. Niitäkin kun pitäisi hieman erisukuisia saada tämänhetkisten joukkoon.



perjantai 8. kesäkuuta 2018

Uusia naamoja


Kaikilla täältä maailmalle lähtevillä kasvateilla on kanin elinikäinen palautusoikeus, eli jos syystä tai toisesta kanista täytyy jossakin kohtaa luopua, se on tervetullut tänne takaisin. Vaikka kasvatteja onkin runsaasti uusiin koteihin lähtenyt, on takaisin päin niitä tullut vain muutama. Tämä vuosi onkin ollut ennätyksellinen, kun kevättalvesta kotiin palautui belgianjätti Toffee ja pari viikkoa sitten synnyinkotiinsa palautui myös jättiristeytys Bounty.

Viimeisimmästä paluumuuttajasta ei ole täällä blogissa vielä juttua ollut, mutta yllä olevassa kuvassa kani esiintyy. Bounty on kolmevuotias ja peräisin aivan ensimmäisestä jättipoikueestani. Isänä poikueella oli Wellu ja emänä Wilma, kumpikin nyt jo paremmille porkkanamaille siirtyneitä. Bounty on siis belgianjätin ja ranskanlupan risteytys. Ulkonäöltään kuitenkin enemmän belgianjättimäinen. Samaa poikuettahan on myös Söpö, joka kanilassa majailee.

Ihan hauska tapaus Bounty on. Toistaiseksi on vielä asunut yksinään, mutta heti kun ylimääräistä aikaa löytyy, olisi tarkoitus alkaa sitä sopeuttamaan muun jättilauman joukkoon. Jättikaniksi tyttö alkaa olla jo keski-ikäinen, joten uuteen paikkaan se ei enää täältä tule lähtemään.


Violan poikueesta olikin edellisessä postauksessa juttua ja keskiviikkona saatiin tämäkin poikue maailmaan. 31 tiineyspäivää Violalle tule täyteen jo edellisenä päivänä, mutta jostakin syystä halusi tiineyttä päivällä pitkittää. Syntyessään poikaset olivatkin kooltaan varsin isoja ja karvaakin oli jo alkanut kehittyä. Mytyn tavoin Viola sai myöskin seitsemän vauvaa. Toivottuja valkokorvia syntyi poikueeseen harmillisesti vain kaksi, mutta eiköhän niistä kuitenkin löydy sopiva tyyppi jatkoon. Alustavasti vilkuiltuna saattaisivat jopa olla naaraita kumpikin, eli sen suhteen sentään hyvä tuuri kävi. Valkokorvat ovat kumpikin pohjaväriltään mustia ja niiden lisäksi poikueessa on kolme kokomustaa ja kaksi madagaskaria. Hauskasti Violakin siis paljastui keltaisen kantajaksi. Mistä kaukaa mahtaa tämäkin tulla, parissa polvessa kun ei ainakaan keltaisia kaneja ole. Keltainen väri kun suurihopeilla ei mikään kovin yleinenkään ole.